Omat pullonkaulat ja toisten järjestämisurakoiden aloittaminen

Olen muuttanut elämäni aikana reilut 20 kertaa. Minun on ollut helppoa luopua tavaroista. Koti on rakentunut kulloinkin melko pienen materian keskelle.  Silti huomasin, että vieläkin on ylimääräisiä  tavaroita, joita kuljetan mukanani muutosta toiseen. Tai vieläkin teen jotkut asiat hankalasti, kun voisi tehdä helpomminkin.

Kuten esimerkiksi kahden paperisen kalenterin käyttö.  Oli alkanut olla työlästä, kun toisinaan töissä unohdin oman sovitun  menon tai vapaa-ajalla unohdin sovitun työasian ja näin tuli päällekkäisyyksiä. Nyt käytän yhtä kalenteria, jossa kaikki menoni ovat helposti nähtävissä. Tapaamisten sopiminen helpottui heti. Sen verran dinosaurus vielä olen, että  pidän enemmän paperisesta kuin sähköisestä kalenterista.

Hyvän mielen vaatekaappi

Rinna Saramäen mainion kirjan ”Hyvän mielen vaatekaappi” innoittamana tein vaateinventaarion. Ihan Excel-taulukon, mikä herätti ystäväpiirissäni lievää huvittuneisuutta, sen verran harvinainen taisi tämä kunnostautumiseni olla. Inventaario kuitenkin auttoi hahmottamaan, minkälaisia vaatteita omistan ja mitä puutteita vielä on. Etten enää hanki lisää sifonkisia yläosia vaan mieluummin investoin laadukkaaseen jakkuun.

omat valokuvat

Paperiset valokuvani olivat siististi kymmenessä albumissa. Sisältöjä tutkiessani huomasin, että olin säilyttänyt paljon huonolaatuisia kuvia – milloin syy ei niin laadukkaissa kameroissa, milloin kuvaustekniikassa.  Silmissäni vilisivät vuosikymmenten muistot, kun kävin kuvia läpi. Säästin vain ne puhuttelevimmat ja jäljelle jäi vain yksi uunivuoka (arvatenkin väliaikainen säilytysratkaisu) täynnä kuvia. Ostan kauniin albumin, jonne järjestän nuo elämäni mukavimmat kuvat. Tämä prosessi opetti hyvin, minkälaiset asiat itseä kiehtovat. Itselläni luonto, kukat ja erilaiset kontrastit ovat kuvaamisessa viehättäneet.

Verhoja minulla  ei ole varastossa – toisin kuin tuttavallani jolla löytyy vappu-, pääsiäis-, juhannus-, kesä- ja talviverhot ainakin. Pidän sälekaihtimista ja haluan kaiken mahdollisen luonnonvalon sisään mitä vaan meille näille leveysasteille suodaan.

Käyttöohjeet kävin myös läpi. Poisheitettävää löytyi eli niiden noin viisi elämänvaihetta sitten omistettujen ja joillekin muille osapuolille päätyneiden härpäkkeiden ohjeet saivat mennä.

Saan ammattijärjestäjätutkinnon tulevana syksynä, mutta olen jo keväällä aloittanut raivausprojektit.

Järjestämistyön ehdoton antoisa puoli on sen konkreettisuus.  Kun urakka on ohi, tehty työ näkyy.  Ja kuuluu tyytyväisinä kommentteina.  Aloitettaessa asiakas ei välttämättä tohdi sanoa ääneen kaikkia ajatuksiaan.  Hän on jo tiedostanut, että tavaraa on liikaa. Hän on ottanut ison askeleen ja uskaltanut avata kotinsa vieraalle ihmiselle. Ja uskaltaa antaa organisointivastuun ammattilaiselle, joka  kekseliäisyytensä sekä järjestely- ja suunnittelutaitonsa avulla saa tilan asiakkaan tarpeisiin toimivammaksi.

Kokemukseni mukaan kaksi tuntia on sopiva rupeama yhtäjaksoiseen järjestämiseen. Sen jälkeen on tauko on paikallaan. Asiakkaalle työ on intensiivistä, sillä se edellyttää jatkuvaa päätöksentekoa tavaroiden suhteen. Säilytetäänkö, kierrätetäänkö vai heitetäänkö kokonaan pois.  Järjestäjälle ensimmäinen tunti on olennaisinta aikaa aistia minkälaisen ihmisen tavaroita ollaan käymässä läpi. Mitkä asiat ovat hänelle tärkeitä, mistä on helppo luopua ja mihin tavaroihin on esim. niin voimakas tunneside, että tavara jää. Tärkeää on aistia hänen henkilökohtainen etenemisnopeutensa, ettei tule tunnetta hosumisesta.

Seuraavassa kirjoituksissani avaan vaatehuoneen, varaston ja työhuoneen järjestämisessä vastaan tulleita kokemuksia.