Stereotypiat ja vuosisadan vertailut

Toisinaan saan itseni kiinni stereotypioinnista. En ole varma onko suomen kielessä virallisesti edes olemassa tuota verbi-muotoa sanasta stereotypia. Jos ei, niin tuossahan tuo epävirallinen muoto syntyi. Tarkoitan sitä, että olen luonut tietyn mielikuvan jostain asiasta, henkilöstä, paikasta tai vaikka yrityksestä. Kunnes tutkin tarkemmin ja huomaan, että ensivaikutelmani on mennyt pieleen.

Tuoreena esimerkkinä Tilastokeskus. Mielikuvissani se on ollut jähmeä, byrokraattinen ja etäinen valtionvirasto. Kunnes tarvitsin apua muutamissa faktoissa liittyen kurssimateriaaleihini. Sain nopeaa, mutkatonta ja hyvää palvelua sähköpostitse. Tilastokeskuksen nettisivusto on suhteellisen käyttäjäystävällinen. Jos ei haettua tietoa sivustolta löydy, apua saa myös meilitse tai puhelimitse.

Tilastokeskuksen nettisivuilla on osiossa ”Satavuotias Suomi” mielenkiintoinen kooste asioista, jotka ovat muuttuneet sadan vuoden aikana.

Satavuotias Suomi

Vertailun mukaan Suomen elinkeinojakauma on muuttunut melkoisesti. Metsäteollisuuden tuotteiden ja Venäjän kaupan osuudet viennistä ovat enää murto-osan verrattuna vuosiin 1917-1920. Viimeiset sotakorvaukset Venäjälle maksettiin v. 1952 ja Neuvostoliitto hajosi v.1991 – siinä suuria syitä edellisiin faktoihin.  Maatiloja on  vähemmän – vain neljäsosa sadan vuoden takaisesta määrästä – ja ne ovat suurempia – tilojen keskikoko on viisinkertaistunut. EU jäsenyyden aikana Suomen maatilojen määrä on lähes puolittunut. Maa- ja metsätaloudessa työskenteli 1900-luvun alussa joka seitsemäs henkilö, kun taas viime vuoden tilaston mukaan enää neljä henkilöä sadasta. Palvelualoilla ja hallinnossa työskentelee nyt joka seitsemäs henkilö, kun sata vuotta sitten joka kymmenes henkilö sai elantonsa näiltä aloilta. Suomen ensimmäinen sähkövalo syttyi jo v. 1882 Tampereella. Tämä on yksi taustatekijä  tulitikkutehtaiden määrän vähenemiseen vuoden 1920 reilusta 13 000:sta nykyiseen neljään.

Lypsylehmiä on nykyisin 800 000 vähemmän kuin sata vuotta sitten. Tehotuotannosta kertonee se seikka, että lehmät tuottavat kuitenkin yli 6500 litraa enemmän maitoa kuin Suomen itsenäistymisen alkutaipaleella. Hevosia on lähes 200 000 vähemmän kuin v. 1917. Rautateillä kulkee tätä nykyä viisinkertainen määrä matkustajia verrattuna sadan vuoden takaiseen tilanteeseen. Lentomatkustuksen  kasvu sadassa vuodessa on ollut huikea. v. 1924  Finnairin edeltäjä Aero lennätti ensimmäisenä lentovuotenaan 269 matkustajaa, kun viime vuoden vastaava luku oli lähes 21 miljoonaa lentomatkustajaa. Autoja oli rekisteröity  v. 1922 reilun 1700 kappaleen sijaan viime vuonna vajaa neljä miljoonaa. Mitä sitten kertonee moottoripyörien määrän huima kasvu sadassa vuodessa reilusta 800:sta vajaaseen 300 000:een. Yleisestä vaurastumisesta, tarjonnan monipuolistumisesta vai viidenkympin villityksestä?

Sata vuotta sitten ylioppilastutkinto oli jotain erityistä. Silloin valmistuneita oli reilu 1000 per vuosi, kun nykyään heitä on reilu 30 000 vuosittain. Eikö suomifilmeissä puhuteltukin jotakuta ’korkeammalle lukenutta’  esimerkiksi ’ylioppilas Niemiseksi’? Helsingin yliopistossa opiskelevien määrä on kymmenkertaistunut sadassa vuodessa.  Koulutusrakenteet ovat yhä edelleen jatkuvassa muutoksessa.

Nykyisin opiskellaan pidempään. Avioliitto solmitaan 5-10 vuotta myöhemmin ja keski-ikä avioitumiseen on 31-34 vuotta. Lapsia syntyy vuosittain n. 28 000 vähemmän kuin sata vuotta sitten. Perhekoot ovat pienempiä. Yhä harvempi asuu syntymäkunnassaan. Lähdetään opiskelemaan toiselle puolelle Suomea tai maailmaa. Maailma on pienentynyt. Kulkuyhteydet ovat parantuneet. Matkustaminen on edullisempaa ja tullut yhä useammalle mahdolliseksi.

 

Suomessa asukastiheys on noussut sadassa vuodessa yhdeksällä asukkaalla per neliökilometri. Nykyinen 18 asukasta per neliökilometri on sekin väljä esim. Japaniin verrattuna, jossa väestötiheys on 337 asukasta per neliökilometri. Toki Lapin läänissä on eri tuntuma asukastiheydestä kuin Kehä III-sisäpuolella. Molemmat kokeneena totean tämän.

Terveydenhoidon kehittyminen näkyy monessa Tilastokeskuksen mittarissa. Vielä sata vuotta sitten ilmoitettuja tuhkarokkotapauksia oli yli 13 000, kun viime vuonna tapauksia oli vain neljä. Keskimääräinen hoitoaika yleissairaalassa on vähentynyt samalla aikajanalla tarkasteltuna noin kolmesta viikosta 3,5 päivään. Edelleen samalla aikatarkastelulla lääkemääräykset ovat lisääntyneet yhdestä kappaleesta kymmeneen per asukas. Lääkäreitä oli viime vuonna 22 000 sadan vuoden takaisen 650 lääkärin sijaan.

Asumiskulut ovat nousseet kolminkertaisiksi. Nykyisin vajaa kolmasosa tuloista menee asumiseen. Ruokakulut ovat laskeneet neljänneksen verrattuna sadan vuoden takaiseen tilanteeseen. Ruuan hinta on laskenut. Teollinen ruuantuotanto on voimissaan. Ruuasta säästyvä raha menee muuhun kulutukseen. Tuontihedelmät ovat kasvattaneet suosiotaan. Appelsiineja tuodaan Suomeen vuosittain 29 miljoonaa kiloa – yli 1000 kertainen määrä v.1917 verrattuna. Kahvia juodaan kuutisen kiloa enemmän per henkilö kun vuosisadan alussa. Vaatiiko raskas työ raskaat huvit? Oluen kulutus on tämän sadan vuoden aikana seitsenkertaistunut.

Alla vielä linkki artikkeliin, jossa valotetaan hyvin konkreettisesti, minkälaisia asioita lasten elämä saattoi pitää sisällään sata vuotta sitten. Rotanhännillä taskurahaa.

Aamulehden artikkeli

Näillä faktoilla ja pohdiskeluilla ei ole suoraa yhteyttä teemaan tavarapaljous. Löyhänä linkkinä voi todeta, että keskuudessamme on vielä paljon heitä, jotka elivät elämäänsä pula-aikana: ruuasta ja tavaroista oli puutetta. Sitä taustaa vasten tulee enemmän ymmärrystä pahan päivän varalle säästämisestä.