Edistymisen merkkejä ja elämäntarkoituksen pohdintaa

Vaikuttaa siltä, että olen oppivainen yksilö. Olen työstänyt muutaman kuukauden järjestämisen verkkokursseja. Hionut lauseita edestakaisin. Koettanut asettautua kurssin hankkineen asemaan. Ilmassa on vahvoja merkkejä siitä, että olen itsekin omassa elämässäni pystynyt noudattamaan ajan- ja mielenhallintavinkkejäni.

Työpäivän jälkeen  maltan rauhoittua matkalla ruokakauppaan. Etenen rauhallisin askelin. Havainnoin kiireettä ympäristöä. Tuokin kukkaistutus on tuuheutunut kesän aikana. Tuossa kahvilassa en ole käynytkään pitkään aikaan. Olipa tuolla naisella kiiltävät hiukset.

Kaupassa kaivan valmiin ostoslistan laukusta ja valitsen tuotteet kiireettä. Olo on hyvä, koska otin äsken välipalaa enkä ole nälkäinen. En osta nälkääni suklaapatukoita.

En laske kauppaan mennessäni, että tuohon bussiin ehdin, jos suoriudun ostoksista 10 minuutissa. Uusia busseja tulee. Ei tarvitse kiirehtiä hitaammin liikkuvien ihmisten ohi. Ei tuskailla mielessäni ajatuksella hitaista sunnuntaikävelijöistä.

Tämä hetki on hyvä. Ei ole kiire mihinkään. Minulla on kaikki aika minkä tarvitsen.

Toinen muutos minulle sopivampaan suuntaan on se, etten enää tuo kirjallisia töitä kotiin illaksi. Joko jään työpaikan tiloihin niitä omalla ajallani tekemään tai menen kirjastoon. Työt etenevät sujuvammin, kun saan tehdä niitä keskeytyksettä. Lemmikit eivät hypi näppäimistön päällä, vaadi ruokaa tai ulkoilmaa. Kotityöt eivät tule mieleen kodin ulkopuolella.

Kun sitten tulen kotiin, maadoitan itseni kodin asioille. Useimmat kotityöt rentouttavat. Pidän pyykkäämisestä ja silittämisestä. Ruuanlaitto yhdessä on mukavaa. Maltan kuunnella läheisiäni ja heidän päivänsä kulkua. Olen läsnä tässä ympäristössä ja näiden ihmisten kanssa , jotka antavat perustan elämääni, tekemisiini ja yleiseen jaksamiseen.

Edellä kuvatut muutokset ovat pieniä, mutta minulle hyvin merkityksellisiä. Niiden avulla saan stressiäni vähennettyä. Arki on sujuvampaa. Se ei tunnu suorittamiselta. Alan muistaa, että elämä ei ole niin vakavaa.

Pohdin jälleen elämän tarkoitusta. Olisiko tarkoitus löytää oma sisäinen rauha? Saada siitä ensin esimakua pieninä ohikiitävinä tyyneyden tuntemuksina. Sitten osata säilyttää tyyneys hiukan pidempään. Lopulta oivaltaa, että minulla on mahdollisuus itse säädellä sisäistä olotilaani joka hetki. Kun oma tasapaino löytyy, on helpompi kuunnella muita ihmisiä, olla läsnä ja eläytyä muiden kokemuksiin. Tuntea rikastuvansa näistä. Jakaa ja saada.

Eppu Normaalin kappaleen mukaan elämän tarkoitus on ikävän karkoitus. Erään ystäväni näkemyksen mukaan olemme täällä jokainen suorittamassa omaa tehtäväämme. Elämä kulkee eteenpäin sen tehtävän oivaltamisessa. Erään toisen näkökannan mukaan olemme täällä muovaamassa maailmaa omilla ajatuksillamme. Onko elämän tarkoitus nähdä sen jatkuminen lastemme kautta? Tavoittaa estetiikan maailma? Osata löytää ja kanavoida luovuutensa?  Tuottaa iloa ihmisille, joiden kanssa olemme tekemisissä? Yhtä absoluuttista totuutta elämän tarkoitukseen tuskin löytyy. Jokainen muovaa oman totuutensa.

Elämä on haurasta. Asiat saattavat muuttua yhtäkkiä. Nautitaan käsillä olevista hetkistä.