Arjen vauhdista maadoittamiseen ja onnenpipanoihin

Koska pyrin välttämään sanaa ”kiire”, voisi viime viikkoja luonnehtia sanoilla ”on ollut kaikenlaista”. Itse olen itselleni kaikki nuo tekemiset elämääni sijoittanut. Ihan vapaaehtoisesti. Tehokasta kyllä suunnitella tehtävät asiat valmiiksi kalenteriin. Silti olen hetkeksi tainnut unohtaa sen mitä itse kursseillani kehoitan: jätä kalenteriin myös suunnittelematonta aikaa, aikaa hetken mielijohteisiin ja rentoiluun.

Nyt tarvitaan oman itsen ja mielen maadoittamista. Onnistun siinä, kun maltan rauhoittua ja aistia ne asiat ympärilläni, jotka tuovat tyyneyttä ja onnellisuutta. Olen vuosia sitten aloittanut kirjaamaan muistiin omia onnenpipanoitani. Niistä ammennan näin hetkinä, kun olen saattanut itseni liiallisen touhuamisen tiheään viidakkoon.

Pehmeät petivaatteet, joiden väliin sujahtaa. Lämmin ja pehmeä matto kylpyhuoneessa jalkojen alla. Linnunlaulu. Jazzradiokanava soi taustalla ja silitän vaatteita kaikessa rauhassa. Isojen lumihiutaleiden liikehdinnän seuraaminen sisätiloissa kuivassa ja lämpimässä. Sulavan maan tuoksu. Kissan syliintulo, kehräys ja käpertyminen niin että kädet ja käpälät ovat suloisessa sekasotkussa.

Parasta on, kun yhtäkkiä – kaiken tämän soheltamisen, huolestumisen, aikaansaamattumuuden ja riittämättömyyden tunteiden jälkeen – saan sisimpääni tyynen olon. Silloin oikein lillun siinä tunteessa, asettaudun mukavasti tunteen vietäväksi, ehkä onnellisen poissaoleva katse kasvoillani. Viimeksi tyyneys yllätti eräänä lauantai-iltapäivänä ollessani asioilla mieheni kanssa läheisessä kauppakeskuksessa. Jossain kirjaston ja eläinkaupan jälkeen – ennen ruokakauppaa – päätimme poiketa kahville ja paakkelseille. Pam ! – ja yhtäkkiä oli niin hyvä olla. Kaikki tyyneys oli siinä läsnä – tuossa hetkessä. Tunne tuntui mukavana lämpönä sydämen kohdalla. Kaikki on hyvin. Elämä kantaa.

Arjen vauhdin kiihtyessä liiaksi, sekä fyysinen että psyykkinen pysähtyminen maadoittaa. Hidastaessa näkee, kuulee ja tuntee oman elämänsä kiitollisuuden aiheet selkeämmin. Kaikilla meistä ne ovat olemassa.

Mihin aika kuluu ja lempeitä ajatuksia itsellesi

”Miten tämän ajan saa riittämään kaikkeen, kun on koko ajan kauhea hoppu ?” ”Saisiko vuorokauteen lisää tunteja ?”  Oli elämäntilanteesi millainen tahansa, tuntuu monien huulilla sana ”kiire” olevan vähän väliä. Koemmeko itsemme tärkeämmiksi, kun olemme monessa mukana ja kalenterissa on merkintöjä ? Kaikilla meillä on käytössämme tasapuolisesti 24 tuntia vuorokaudessa.

Jotta saat ajankäyttösi tarkastelun alle, tulee tietää mihin aikasi nykyisellään kuluu. Pidä muutaman viikon ajan päiväkirjaa. Työlästä – ajattelee joku.  Niin – tähänkin asiaan sinun tulee varata sen vaatima aika. Onko se hetki ennen nukkumaan menoa muutaman illan ajan vai muutama aamuinen hetki ? Voit valmistella asiaa esimerkiksi tekemällä taulukon: uni, päivittäiset matkat, työ/opinnot, harrastukset, kotityöt, tv, netti, oleilu jne. Tee lista niin yksityiskohtaisesti ja tarkasti kuin sinulle tuntuu luontevalta. Muutaman viikon kirjaamisen jälkeen pystyt hahmottamaan tämänhetkistä ajankäyttöäsi.

Tekemisistäsi tulee erotella tärkeät ja vähemmän tärkeät. Kaatuuko maailma, jos en saa tätä asiaa hoidetuksi juuri tänään ? Karsi vähemmän tärkeät asiat ja tee tilaa tärkeämmille. Yhdelle se voi olla tv:n ja netin vähentäminen, jotta ehtii yhteen rakkaaseen harrastukseen viikossa. Toiselle se voi olla kotitöiden vähentäminen tai delegoiminen, jotta saa aikaa vain olla itsensä seurassa. Tärkeysjärjestysten kirjo on tietysti valtavan laaja. Aito kosketus omiin iloa tuottaviin asioihin vie tässäkin maaliin.

Hahmottele mielessäsi visio oman näköisestäsi elämästä. Mitä asioita siihen kuuluu ? Mitkä asiat ovat sinulle mieluisia ? Mitä teet ? Keitä ihmisiä elämässäsi on ? Ole rehellinen itsellesi. Kaikkea toivomaasi et saa, et ainakaan heti – realistisia asioita kyllä. Olen kokenut maailmankaikkeuden toimivan: toivotut asiat tuodaan eteen, kun on sopiva hetki. Uskalla heittäytyä miettimään rauhassa ja ajatuksella tässä kohtaa.

Olen itse kokenut hyväksi asioiden muistiin laittamisen saman tien kun ne tulevat mieleen. ”Olisipa tuokin asia mukava kokea joskus”. Pidä mukana kynää ja paperia tai kirjaa asia kännykkääsi.  Tämä tapa ei edistä asioiden ulkoa muistamista. Mutta näin asiaa ei tarvitse pitää mielessä kaiken aikaa ja on yksi muistaminen vähemmän.  Sopivan hetken tultua raivaa tälle mukavalle tekemiselle aika kalenteristasi.

Kun mieli on ylikuormittunut kaikesta tekemisestä ja muistamisesta, alat unohdella asioita. Esimerkiksi nimiä  – ihmisten ja tavaroiden. Yksinkertaisesti pätkii. Olen tämän useamman kerran kokenut. Tuijotan muovikassia enkä saa sitä sanaa muodostettua saati ulos suustani.

Tee muistiin laitetuista asioista tehtävälista. Jaottele tekemiset kiireellisiin, ei niin kiireellisiin ja pidemmällä aikavälillä toteutettaviin. Sisällytä listaasi myös vapaata aikaa. Varaa aika oleiluun ja rentoutumiseen samalla tapaa kuin varaisit aikaa hammaslääkärille. Pidä varatusta ajasta kiinni. Sulje aparaatit, jotka voisivat keskeyttää rentoutushetkesi. Hellitä aika ajoin, älä suo ajatustakaan arjen touhuamiselle. Voi käydä niin, että alitajuntasi alkaa tuoda ideoita, uusia näkökulmia ja jopa ratkaisuja asioihin, joita olet pyöritellyt päiväkausia.  Nämä ideat eivät kuitenkaan ole itse tarkoitus, vaan se höllääminen.

Mitä jos päättäisit luopua sanasta ”kiire” ? Mitä jos malttaisit suunnitella ajankäyttösi huolella niin, että sinulla on aikaa siirtyä rauhassa paikasta ja tehtävästä toiseen ? Mitä jos keskittyisit käsillä olevaan tekemiseen etkä murehtisi mennyttä tai tulevaa ? Mitä jos tästä hetkestä lähtien päättäisit, että tarpeeksi hyvä riittää ? Voisitko vapautua turhista velvollisuuksista työssä, opinnoissa, kodin siisteydessä, harrastuksissa ? Olisiko kuitenkin kyse siitä, että eläisimme elämää suorittamisen sijaan ?