Kyselyn kertomaa ja ikkunanpesun vaikeutta

Halusin tietää, mitä ihmiset oikeasti ajattelevat kodin järjestämisestä. Niinpä toteutin lyhyen kyselyn. Kohderyhmänä olivat vajaat sata tuntemaani henkilöä ja heistä noin puolet vastasi.

Selkeimpänä motiivina kodin järjestämiseen on tunne, että tavarakasat ahdistavat ja muistuttavat tekemättömistä töistä. Kodin halutaan olevan esteettinen, viihtyisä ja siisti. Sotkuisuus haittaa kotona viihtymistä. Siistimisen jälkeinen hyvä fiilis motivoi samoin kuin visio lopputuloksesta. Siivous koetaan hankalana sekä aikaa vievänä ja siihen ryhdytään harvoin. Moni vastaajista tiedostaa, että tavaraa on liikaa ja säilytystilatkin ovat rajallisia. Ei haluta käyttää aikaa tavaroiden etsimiseen. Muutama myöntää, ettei kehtaa kutsua vieraita kotiinsa, koska kaikki on sekaisin.

Suurimmiksi esteiksi järjestämisen aloittamiselle koetaan ajan puute ja ettei saa aloitetuksi. Osa aloittaa, mutta työ jää kesken. Arjen kiireessä esim. vaatteilla on taipumus kasaantua paikoille, joihin ne eivät kuulu. Viikonloppu saattaa kulua näitä kasoja järjestellessä. Joku kertoo aloittavansa useamman ison kaapin järjestystyön kerralla, jolloin työ jää yleensä kesken. Vastaaja oivaltaa, että työ tulisi tehdä pikkuhiljaa. Moni kertoo järjestämisen tuntuvan niin toivottomalta urakalta, että siirtää aloitusta. Tavaroita ei raaskita heittää menemään, mutta kirpputorinkin koetaan työllistävän liikaa. Omat voimat eivät tunnu riittävän. Osalla omat tavarat ovat järjestyksessä, mutta muiden perheenjäsenien tavarat ovat hujan hajan.  Tai perheen toinen aikuinen järjestää vastaajan tavarat uudella lailla hänen poissa ollessaan eivätkä tavarat enää löydy. Yleensä järjestäminen saadaan aloitetuksi heti kun koetaan, että sille on aikaa.

Eniten arjen sujumista häiritsevät tavarakasat ja paperipinot. Toiseksi eniten häiritsee keittiö ja sen kaapeissa olevat käyttämättömät astiat ja kodinkoneet. Vaatehuone on melko monen vastaajan ongelmakohta, samoin työhuone ja ajan järjestäminen. Imurointia ja pölyjen pyyhkimistä lykätään. Jos tilat, joissa viettää eniten aikaa ovat sotkuisia, ne häiritsevät. Varasto, autotalli ja eteinen koetaan myös haastaviksi tiloiksi arjen sujumisen suhteen. Yhden vastaajan koti on niin järjestyksessä, ettei arki häiriinny.

Minkälaista tukea sitten tarvitaan? Kolmen kärjessä ovat kurssit, joissa kuullaan vinkkejä ja vertaiskokemuksia, verkkokurssit , joissa saa lukea vinkit omaan tahtiin sekä ladattavat oppaat nettisivustoilla. Ammattijärjestäjän henkilökohtaista ohjausta arvelee tarvitsevansa joka viides vastaaja. Joku vastaajista kaipaa apua työhuoneeseen, jonne voisi siirtää harrastukseen liittyvät tavarat. Toinen toivoo saavansa alkusysäyksen tai tietynlaisen pakon aloittaa (esim. muutto).

Seuraavaksi kysyin, minkätyyppisiä ohjeita järjestämiseen tarvitaan. Suosituimmaksi ponnahtavat kuvat järjestetyistä kohteista, niihin kuluneesta ajasta ja säilytysratkaisuista. Järjestämisvinkkivideoista ollaan myös hyvin kiinnostuneita. Listauksia alueen kierrätysmahdollisuuksista tai muita selkeitä numeroituja listoja etenemisestä toivotaan. Kuljetusapua koetaan tarvittavan. Halutaan päästä tavaroista eroon ilman, että joutuu ottamaan vapaapäivän töistä. Kaivataan myös helppoa tapaa myydä tavaroita. Valokuvien järjestämiseen toivotaan apua: miten aloittaa  kun vuosien kuvat on järjestämättä.

Kaksi kolmasosaa vastaajista käyttäisi ammattijärjestäjän palveluita siksi, että ammatillisessa ohjauksessa työ etenee systemaattisesti ja saadaan tehdyksi loppuun asti. Omien voimavarojen puutteen mainitsee motiivikseen joka neljäs kyselyyn vastaaja. Osa ei saa itse aloitetuksi ja moni pitää palvelun hintaa kohtuullisena huomioiden kotitalousvähennys (50%).  Ammattijärjestäjää kaivataan alkusysäyksen saamiseen. Joku mainitsee, ettei tähän ole aikaa eikä intoakaan.

Ammattijärjestäjän palveluita ei käytettäisi, koska joko koetaan että omat voimavarat riittävät järjestämiseen ilman ohjaustakin tai palvelun hinnan vuoksi. Muutama vastaaja toteaa häpeävänsä näyttää sotkuista kotiaan vieraalle ihmiselle. Palvelun ostamiseen ei jakseta keskittyä tai sitä ei jakseta organisoida. Eräs vastaajista kuvaa, ettei ole vielä valmis ammattijärjestäjän kotiin päästämiseksi. Joku toteaa, ettei tunnu mukavalta ajatukselta, että joku vieras ”penkoo” tavaroita.

Paljonko aikaa ollaan valmiita käyttämään kodin järjestämiseen? Joka toisen vastaajan mielestä 1-2 tuntia per viikko. Päivittäinen sopivin aika tuntuu olevan 15-30 minuuttia. Kun on sopiva työ- ja elämäntilanne, ollaan valmiita käyttämään raivaukseen vaikka koko päivä. Vapaapäivinä ja kesälomalla aikaa käytettäisiin useampikin päivä kerrallaan.

50 euroa per kuukausi on useimpien mielestä sopivin summa, jonka voisi käyttää kodin järjestämiseen, jos ostaisi sen palveluna. Osa vastaajista ei osannut arvioida summaa. Osa arvelee käyttävänsä kertakäynnin verran, osalla ei arvionsa mukaan ole varaa tähän palveluun.

Tärkeimmäksi ominaisuudeksi ammattijärjestäjän persoonassa koetaan ylivoimaisesti se, että hän kunnioittaa asiakkaan kotia ja persoonaa. Tärkeänä pidetään myös sitä, että hän hahmottaa järjestettävän kokonaisuuden nopeasti. Luottamus, että nähdyt ja koetut asiat pysyvät vain ammattijärjestäjän ja asiakkaan välisinä on olennainen asia usealle vastaajalle.

Kyselyn vastaukset tukevat vahvasti jo aiemmin muodostuneita käsityksiä. Suomalaiset eivät vielä miellä ammattijärjestäjän palveluita tavanomaiseksi ostopalveluksi. Vaikka kodin epäjärjestys ja tavarapaljous häiritsevät, kynnys kutsua ammattijärjestäjä kotiin on melko suuri. Järjestämiselle ei tunnu löytyvän aikaa ja niin arki toisinaan puuroutuu tavara- ja paperikasojen alle tai vaatehuoneen oven taakse.  Perinteiset tai verkkokurssit koetaan helpoimmiksi tavoiksi saada riittävät vinkit järjestämiseen. Visuaalisuus – kuvat ja videot – ovat parasta konkreettisuutta, joista vinkit jäävät parhaiten mieleen.

Järjestäminen on itselleni luontaista ja se on enemmän kuin helppo aloittaa. Ikkunanpesu sitä vastoin on kuin tervan juontia. Valmistauduin – nyt kesällä viimeinkin tapahtuneeseen – pesusessioon liioittelematta puolitoista vuotta. Siihen oli erittäin vaikea ryhtyä. Lopulta eräänä alkukesän aamuna olin henkisesti valmis. Kahden hengen voimin teimme viiden huoneen ikkunoiden pesun puolessatoista tunnissa. Työnjako toimi, kun toinen pesi karmit sekä ikkunalaudat ja toinen itse ikkunat. Jälkikäteen voin todeta, ettei olisi kannattanut käyttää kaikkea sitä turhaa energiaa aikomiseen ja huonon omantunnon potemiseen. Olisi voinut vain aloittaa.

             

 

Kesäloma

Kukapa meistä työ- ja opiskeluelämässä olevista ei odottaisi kesälomaansa. Osa haluaa pitää koko lomansa yhteen putkeen. Itse pidän lomasta useampana eri jaksona. Näin voin olla lomaodotustunnelmissa useamman kerran.

Lomaan valmistaudutaan tyhjentämällä työpöytää ja –kalenteria papereista ja asioista. Joku kokoaa loman lähestyessä asioita, joita olisi mukava tehdä. Aamiainen tai brunssi kaupungilla, kahvit torilla, aurinkoa ja lämpöä, kesämökille. Ehkä suunnitteilla on pidempi reissu, jonka voi toteuttaa vain kesällä pidemmän vapaan alettua. Säästetään rahaa, jotta reissussa ei tarvitse pihistellä. Lähdetään matkaan yksin, kaksin, perheen tai ystäväporukan kanssa. Suunnitellaan lomat yhtä aikaa. Liikutaan kauniissa kotimaassamme tai ulkomailla. Loman luksusta voi olla myös tyhjä kalenteri muutamaksi viikoksi – mennään sään ja fiiliksen mukaan.

Loman rentouttava vaikutus on paljolti siinä, että poiketaan aikatauluista ja rutiineista, jotka säätelevät normaalia arkeamme. Maisemanvaihto kotinurkista tekee rutiineista poikkeamisen vielä helpommaksi.  Kesäkodit ja –mökit asutetaan. Pestään mattoja, maataan laiturilla, soudellaan järvellä, saunotaan, tehdään ruokaa ulkogrillissä tai kesäkeittiössä. Sukelletaan mukaan kaupungin kesätapahtumiin. Joillekin meistä loma on aikaa, jolloin lukea kirjat ja katsoa elokuvat, jotka ovat vain odottaneet sopivaa joutilasta hetkeä. Palautumiskeinoja on monenlaisia ja jokaisen soisi löytävän oman parhaan tapansa palautua.

Päätin viettää ensimmäiset lomaviikkoni Suomea hiukan etelämpänä lempeän ja lämpimän iltatuulen ilmastossa. Päivän kuumimmat tunnit vetäydyn suosiolla varjoon tai päiväunille. Leppoisuus tarttuu vähitellen. Ravintolan nuori mies kannattelee limsakoria olkapäällään rennosti vihellellen. Isä kantaa lastaan sylissään ja lauleskelee. WC:n rahastaja tapailee ensin gospelsäveliä ja intoutuu sitten laulamaan sydämensä kyllyydestä. La dolce vita – mentaliteetti ottaa mukaansa. Kireät ilmeet ja leukalihakset eivät tunnu kuuluvan tähän ympäristöön.

Onneksi tämän lomaympäristön vehreää luontoa ja pinnanmuotoja on kunnioitettu. On rakennettu ainoastaan sopivat kulkuväylät nähdä ja kokea kaikki tämä kauneus.  Siistejä puistoja, joissa isoja varjostavia puita sekä penkkejä tauon hetkiksi. Menee muutama hetki ennen kuin saan laskeuduttua leppoisaan ajatteluun ja ajanviettoon. Tuntuu, että matkat ovat aina myös matkoja omaan itseen. Omaa arvomaailmaan. Tyylimaailmaankin. Filosofisiin pohdintoihin yksin ja yhdessä. Niitä tarpeellisia fyysisiä sekä henkisiä pysähdyksiä.

Entä elämä loman jälkeen? Tarkoitus olisi olla täydempänä energiaa ja jaksamista kuin ennen lomaa. Toivon mukaan askeleet ovat hidastuneet ja salasanat unohtuneet. Mielikin lienee joustavampi. Jaksaa arkea ja sen sisältämiä asioita suuremmalla kärsivällisyydellä ja ymmärryksellä. Tulee mietittyä millaiseen arkeen palaan. Mikä omassa arjessani on hyvää ja voimaannuttavaa? Mikä arjessani vie voimia ja onko tilanteelle tehtävissä jotain?

Annan vielä lempeän iltatuulen tuulahdusten tuoda energiaa kehooni ja mieleeni. Mieleni akut ovat latautuneet ja on mukava palata jatkamaan lomaa kotimaan maisemiin.

 

Täsmäiskuja: lompakko ja käsilaukku

Kukapa meistä ei olisi joskus tuskaillut lompakkonsa tai käsilaukkunsa kanssa. Lompakko tursuaa kuiteista ja käsilaukusta ei löydy mitään vaikka kuinka täsmäotannalla kaivelisi.

Lompakko voi olla uusi, kaunis, siisti ja huolitellun näköinen. Tai kauhtunut, repalainen, tummunut ja vähän likainenkin. Oma lompakkoni on järjestyksessä, mutta kuuluu jälkimmäiseen eli nuhruiseen sarjaan. Se on ostettu v. 2000. Muistan sen hankinnan hyvin, sillä elin tuolloin arkeani aasialaisessa miljoonakaupungissa. Nyt jo kehtaan tunnustaa, että työn bonuksena tulivat takahuoneiden ostosmahdollisuudet, jotka eivät avautuneet ihan kaikille ulkomaalaisille.  17 vuotta yhteistä taivalta lompakon kanssa on jo takana ja niin on pärjäilty. Kanssamatkaajani on kuitenkin vuosien saatossa kerännyt sen verran kokemusta pintaansa, että mennee vaihtoon piakkoin.

Jos oma lompakkosi natisee ompeleistaan eikä neppari tahdo enää mennä kunnolla kiinni, kokeile muutamaa niksiä.

Käy rahapussisi läpi joka päivä – ei vie kauaa kunhan teet sen joka ikinen päivä. Jos sinulla on tapana säilyttää käteisostokuitit, luovu tavastasi. Jos ostokseen ei liity takuukuittia, laita kuitti roskiin jo kaupan kassalla. Luottokorttikuitit voit koota lompakosta päivän päätteeksi nippuun odottamaan luottokorttilaskua.  Lasku on helppo tarkastaakin, kun kuitit ovat päivämääräjärjestyksessä.  Käytetyt pääsyliput  voit laittaa roskiin saman tien, ellet ole aikeissa tehdä esim. muistojen kuvakollaasia juuri koetusta reissusta. Parkkikuiteista voit luopua, ellet tarvitse niitä yrityksesi kirjanpitoon tai työnantajasi matkalaskuun. Vanhentuneet leimankeräyskortit joutavat pois. Etukortteja, joita tarvitset harvoin ei välttämättä tarvitse säilyttää lompakossa – kuten valuutanvaihto- tai laivayhtiön kortteja. Kela-, elintenluovutus- ja vakuutuskortit taas ainakin itse säilytän lompakossa. Samoin kauppaketjujen  etukortit – ne löytynevät nykyään lähes jokaisen lompakosta.

Entä käsilaukku ? En osaa edes arvailla mitä kaikkea yllätyksellistä suomalaisten naisten käsilaukut pitävät sisällään. Eikä kaikkea kannata paljastaakaan.

Useasti naisihmiset toteavat laukun olevan epäsopivan. Se on joko liian pieni (saumat paukkuvat eikä näytäkään kovin tyylikkäältä) tai liian suuri ja syvä (käsikopelolla tunnusteltaessa et yleensä löydä etsimääsi). Jotkut ovat ratkaisseet asian hankkimalla bag-in-bag sisälaukun, joka vain sujautetaan isomman laukun sisään. Pakkaamalla sisälaukkuun vakitarvittavat ja sisälaukku kulloinkin käytettävän laukun sisään, niin jo alkaa löytyä.  Ainakin kännykkä ja laturi, kalenteri, nenäliinoja, avaimet, hammastikkuja, purkkaa, käsivoide, sukkahousut (toivottavasti ehjät), hiuslakka ja hygieniatuotteet tulisi mahtua mukaan.   Oletettavasti ja tarpeen mukaan paljon muutakin.

Niska-hartiakipuilevana ja fysioterapeutin vinkistä olen siirtynyt reppuun, koska hyötyliikun mielelläni kävellen ja näin kädet jäävät vapaiksi heilumaan. En ole vielä tutkinut, onko reppuihin sopivia sisälaukkuja markkinoilla. Kuten en myöskään ole nettiostaja, minun tulee päästä ihan omin käsin hypistelemään noita pussukoita.

Yhtä kaikki – käsilaukkukin olisi hyvä käydä läpi päivittäin, jottei turhaa ja ylimääräistä tavaraa saati roskia kerry laukun pohjalle.

Arjessa niin monesta toimintatavasta muodostuu rutiini silloin kun elämäntilanne on suhteellisen seesteinen – ei eroja, erikseen- tai yhteenmuuttamisia, muuttoja pienempään/suurempaan asuntoon, työpaikan vaihtoja, eläkkeelle siirtymisiä tai muuta erityistä.

Olen täysin kaavoihini kangistunut, kun huomaan töistä tullessani käyttäytyväni täsmälleen saman kaavan mukaan: ulkovaatteet naulakkoon, jazzradiokanava päälle, ruuat kissoille, repun ja lompakon läpikäynti, postin lajittelu, kissan hiekkalaatikkojen siistiminen ja oma välipala. Luulen olevani melko kelpo emäntä karvapalloillemme, kun tässä kohtaa päivää asetan niiden tarpeet (=ruuat)  omieni edelle.

Hyvä, toimiva arki kantaa – olkoonkin ettei se ole kovin trendikästä. Tai mistäpä tiedän, kun en ole trendejä seurailevaa sorttia.