Blogi

Hyppäsin tämän junan kyytiin

Matkalla ollaan – jälleen yhdellä elämäni matkalla. Päätin hypätä tämän junan kyytiin, vaikken tiedä millaisia väliasemia matka pitää varrellaan.

Ensiajatukset oman blogin perustamisesta syntyivät Sandy Talarmon verkkokurssilla ”Etumatkaa yrittäjyyteen” (upea kurssi – suosittelen ! ). Ensimmäisten ajatusten (”mitä jaettavaa minulla on”) jälkeen oivalsin, että olinhan kirjoittanut koko ikäni. 13-vuotiaana  kun olin palavan rakastunut minua kymmenen vuotta vanhempaan mieheen (jolla oli AUTO)  kirjoitin ehdottoman suuret ja polttavat rakkauden kuvaukset tarinaksi muistikirjaani. Siitä lähtien olen selkeyttänyt ajatuksiani kirjoittamalla – runoja, analysointia, onnistumisia, raivoa – ilmaista terapiaa siis.

Pohdin tuleeko tästä blogista oman näköiseni ja oloiseni. Päätin, että riitän omana itsenäni.  Se on tarpeeksi. Oma blogi on yksi tärkeä väliasema mennessäni kohti uutta.  Löysin asian, joka innostaa minua – herättää palon ja ajatuksen ”wau – tämä on ihan mun juttu”.  Olen syksyllä kouluttautumassa ammattijärjestäjäksi.  Tämäkin polku on ollut rinnallani koko elämäni ajan. Nyt se vain on tullut näkyvämmäksi ja osaan pyrkiä määrätietoisemmin sitä kohti.

Mieleeni pulpahti se ensimmäinen näkymä elokuvasta ”Minun Afrikkani”. Se jossa pitkä höyryjuna kiemurtelee jossain Afrikan valtavalla savannilla koskettavan musiikin säestämänä. Juna etenee sopivan rauhallisesti – ei siis mikään Pendolino. Minulle sopivaan tahtiin. Niin – romantikkokin olen.