Blogi

Ajan järjestämistä – case kuntosali

Löpsähdän yleensä kesäisin liikunnan suhteen. Herkuttelen päivittäin ja vararengas voi hyvin. Syksyn tullen alkaa hiipiä mieleen, että tilanteelle pitäisi tehdä jotain. Niin sanotusti ryhdistäytyä.

Työpaikan kuntosali on ollut auki koko kesän. Se aukeaa aikaisin aamulla ja olen aamuihminen. Sali on auki edelleen. Lonkkakipukin on hellittänyt. Ei ole siis mitään syytä, miksen aloittaisi lihaskunnon ylläpitämistä saman tien. Mutta miten raivaan kalenteriini ajan tähän?

No hö. Työstän parhaillaan yritykseni verkkokursseja. Yksi niistä käsittelee ajanhallintaa. Ovatko selkeät ohjeet ja luetun ymmärtäminen minulle näin vaikeaa? Enkö itse pysty toimimaan niin kuin muita ohjeistan?

Härkää sarvista. Paloittelen asian pienemmiksi. Lähetän meilin työfysioterapeutille. Pyydän häntä tulemaan salille kanssani. Katsottaisiin minulle räätälöidyt ohjelmat kuntoon. Teenkö liikkeet lähimainkaan niin kuin tarkoitus on? Voisiko joitain liikkeitä jättää pois, lisätä tai muuttaa? Meiliin tulee poissaoloviesti: fysioterapeutti palaa lomalta kahden viikon kuluttua. Ei haittaa. Aloitan salin jo ensi viikolla, mitä tätä lykkäämään. Minulle on vakiintunut tietty viikonpäivä ja kellonaika, jolloin salille meno onnistuu ilman että tarvitsee muuttaa muita menoja. Innossani merkitsen asian kalenteriini seuraavaan keskiviikkoaamuun klo 07-08. Suherran sanan uudelleen ja uudelleen kalenteriini loppuvuoteen saakka. Tämähän on jo puoli voittoa. Tästä se lähtee.

Henkilökohtaisen liikuntarimani ylittämiseen riittävät tällä hetkellä päivittäinen hyötyliikunta sekä viikoittaiset vesijumppa ja kuntosali. Kyllä näillä tulisi mielen ja kehon pysyä vireänä. Ja jaksaa niitä paikallaan tekemisten tunteja.

Olen vakuuttunut, että oman aikansa voi saada omaan hallintaansa. Usein sitä vain kiemurtelee niiden asioiden edessä, joihin tulee nähdä vähän vaivaa. Kun motivaatio on kohdillaan ja pystyt näkemään edessäsi lopputuloksen, saat asioita aikaan.

PS. Halutessasi kurkkaa nettisivujani ja Facebookia. Sinne se ajanhallintakurssikin valmistuu syyskuun alkuun mennessä.  

On ilmoja pidellyt

Onpa ollut kauhean huono kesä. Ihan kamalat kesälomailmat. Aika ankeat kelit.

Näitä kommentteja on kuulunut monen suusta tänä kesänä. Sää on yksi niistä asioista, joihin emme suoranaisesti voi vaikuttaa. Oman pohdintansa voi tehdä valinnoistamme esim. hiilidioksidipäästöjen tuottajina ja sitä kautta maailman säähän vaikuttamisesta. Sää ei oikeastaan ole hyvä tai huono. Se on mikä on. Ja sinällään neutraali jutustelun aihe.

Mikä hienompaa kuin rankkasateella – sateen piiskatessa ikkunalautaa – voit katsella pisaroita kuivana oman kodin suojassa. Sateen jälkeinen sateenkaari on upeaa luonnon omaa taidetta. Ukkosen jyrinän ja salamoinnin koen osoituksena, että luonto on voimakkaampi ja mahtavampi kuin ihminen. Onpa saanut alkukesästä hieraista silmiäkin, kun äkillinen raekuuro on piiskannut vihreää nurmikkoa.

Syksyn kirpeät ja kuulaat aamut. Talven pikkupakkaset ja tallaamaton juuri satanut lumi. Kevään sulava maa ja sen huumaava tuoksu. Jokaisessa vuodenajassa on omat hienot erityispiirteensä. Trooppisessa ilmastossa asumisen kokemuksella voin todeta, että vuodenajat ovat todellinen rikkaus.

Totta kai valon ja lämmön määrä vaikuttaa ihmisen vireystasoon. Lämpimän ja aurinkoisen päivän tunnelma on erilainen kuin sadepäivän. Onneksi melko monella on aika ajoin mahdollisuus lähteä hakemaan näitä energiantuojia etelämmästä.

Säähän et voi vaikuttaa. Sopeudu siis. Pukeudu sateenkestävästi. Tallaa hapekkaassa säässä kumisaappaat jalassa lätäköissä loiskien kuin pikkulapsi. Ota kaikki ilo irti. Hengitä hapekasta ilmaa keuhkosi täyteen. Tai halutessasi pysy sisällä ja uppoudu mukaviin tekemisiin siellä. Suomeen jo aikaa sitten rantautunut päivittäistavaraketju on tavoittanut mainoksissaan mukavan sarkastisen asenteen maamme sääolosuhteisiin. Vedetään överiksi, kun ei muutakaan voi.

Positiivarina totean, ettei tänä kesänä ole satanut koko aikaa. Lähdetään hyvällä asenteella kohti syksyä. Annetaan sekä fyysisten että henkisten uusien tuulien puhaltaa .

 

Kesäloma

Kukapa meistä työ- ja opiskeluelämässä olevista ei odottaisi kesälomaansa. Osa haluaa pitää koko lomansa yhteen putkeen. Itse pidän lomasta useampana eri jaksona. Näin voin olla lomaodotustunnelmissa useamman kerran.

Lomaan valmistaudutaan tyhjentämällä työpöytää ja –kalenteria papereista ja asioista. Joku kokoaa loman lähestyessä asioita, joita olisi mukava tehdä. Aamiainen tai brunssi kaupungilla, kahvit torilla, aurinkoa ja lämpöä, kesämökille. Ehkä suunnitteilla on pidempi reissu, jonka voi toteuttaa vain kesällä pidemmän vapaan alettua. Säästetään rahaa, jotta reissussa ei tarvitse pihistellä. Lähdetään matkaan yksin, kaksin, perheen tai ystäväporukan kanssa. Suunnitellaan lomat yhtä aikaa. Liikutaan kauniissa kotimaassamme tai ulkomailla. Loman luksusta voi olla myös tyhjä kalenteri muutamaksi viikoksi – mennään sään ja fiiliksen mukaan.

Loman rentouttava vaikutus on paljolti siinä, että poiketaan aikatauluista ja rutiineista, jotka säätelevät normaalia arkeamme. Maisemanvaihto kotinurkista tekee rutiineista poikkeamisen vielä helpommaksi.  Kesäkodit ja –mökit asutetaan. Pestään mattoja, maataan laiturilla, soudellaan järvellä, saunotaan, tehdään ruokaa ulkogrillissä tai kesäkeittiössä. Sukelletaan mukaan kaupungin kesätapahtumiin. Joillekin meistä loma on aikaa, jolloin lukea kirjat ja katsoa elokuvat, jotka ovat vain odottaneet sopivaa joutilasta hetkeä. Palautumiskeinoja on monenlaisia ja jokaisen soisi löytävän oman parhaan tapansa palautua.

Päätin viettää ensimmäiset lomaviikkoni Suomea hiukan etelämpänä lempeän ja lämpimän iltatuulen ilmastossa. Päivän kuumimmat tunnit vetäydyn suosiolla varjoon tai päiväunille. Leppoisuus tarttuu vähitellen. Ravintolan nuori mies kannattelee limsakoria olkapäällään rennosti vihellellen. Isä kantaa lastaan sylissään ja lauleskelee. WC:n rahastaja tapailee ensin gospelsäveliä ja intoutuu sitten laulamaan sydämensä kyllyydestä. La dolce vita – mentaliteetti ottaa mukaansa. Kireät ilmeet ja leukalihakset eivät tunnu kuuluvan tähän ympäristöön.

Onneksi tämän lomaympäristön vehreää luontoa ja pinnanmuotoja on kunnioitettu. On rakennettu ainoastaan sopivat kulkuväylät nähdä ja kokea kaikki tämä kauneus.  Siistejä puistoja, joissa isoja varjostavia puita sekä penkkejä tauon hetkiksi. Menee muutama hetki ennen kuin saan laskeuduttua leppoisaan ajatteluun ja ajanviettoon. Tuntuu, että matkat ovat aina myös matkoja omaan itseen. Omaa arvomaailmaan. Tyylimaailmaankin. Filosofisiin pohdintoihin yksin ja yhdessä. Niitä tarpeellisia fyysisiä sekä henkisiä pysähdyksiä.

Entä elämä loman jälkeen? Tarkoitus olisi olla täydempänä energiaa ja jaksamista kuin ennen lomaa. Toivon mukaan askeleet ovat hidastuneet ja salasanat unohtuneet. Mielikin lienee joustavampi. Jaksaa arkea ja sen sisältämiä asioita suuremmalla kärsivällisyydellä ja ymmärryksellä. Tulee mietittyä millaiseen arkeen palaan. Mikä omassa arjessani on hyvää ja voimaannuttavaa? Mikä arjessani vie voimia ja onko tilanteelle tehtävissä jotain?

Annan vielä lempeän iltatuulen tuulahdusten tuoda energiaa kehooni ja mieleeni. Mieleni akut ovat latautuneet ja on mukava palata jatkamaan lomaa kotimaan maisemiin.

 

Korvamadoista mielen järjestämiseen

Millä mielesi täyttyy aamulla herätessäsi? Millaisilla tunnelmilla, ajatuksilla tai sävelillä?

Minun aamuni alkavat useimmiten korvamadoilla. Muutaman minuutin kuluttua heräämisestä lavuaarin äärellä ne alkavat. Tyylivalikoima on melko laaja. Virsiä (”Tule kanssani Herra Jeesus, tule kanssani kulkemaan”),  Suomi-teemaa (”Kiskottii kirskuivat Kuopijjoon käy tie”), lastenlauluja (”Minä olen Myyry ja sinä olet pikkuinen Maaru, yhdessä ollaan Myyry sekä Maaru”), ei ihan tuoretta poppia (”Mitä tänään koulussa opit poika pellavapäinen, mitä tänään maailmasta koit tytär silkkihapsinen”), mainoksia (”Jos tahdot hyvän radion tai kunnon television, se ilman muuta on Blaupunkt. Siis saman tien Blaupunkt, saman tien Blaupunkt. Blaupunkt, Blaupunkt, Blaupunkt” ja ”Risella, Risella, Suomen suosituin riisi on Risella”) sekä joululauluja (”Soita, sormia napsuttele, kyllä me tontut tanssitaan”). Jossain kohtaa kukin näistä on iskostunut mieleeni ja pompahtavat sieltä ihan pyytämättä ja yllättäen.

Niin, ne aamut. Onko aamuissasi sitä tunnelmaa, että wau: uusi aamu, olen hengissä, mitähän tänään tulee vastaan? Vai oletko aamuihisi hitaasti lämpenevä, mieluummin kylkeä kääntävä ja peiton korvilleen vetävä äreä elollinen? Valtaavatko uupumus ja väsymys useimmat aamusi? Pirteät aamuihmiset (joihin itse lukeudun) voivat hakeutua toisten pirteiden joukkoon ja laittaa maailman järjestykseen heti päivän alkumetreillä. Näin olemme samalla huomaavaisia aamuisin hitaammin lämpeneviä kohtaan.  Siinä kohtaa, kun kukin on saanut itsensä jollain voimalla (levännyt keho, aamulenkki, kahvi, meditointi tai muu vastaava) hereille ja valmiiksi päivän koitoksiin, ajatukset pyörivät jo mielessä täydellä vauhdilla.

Oman mielen järjestäminen on itse asiassa tärkein tukipilari myös konkreettisempien asioiden (kuten tavaroiden, papereiden ja sähköpostin) järjestämiseen.  Millä haluat mielesi täyttää? Jos et nyt täytä mieltäsi mieluisilla asioilla, milloin sitten? Jollet nyt saa mieltäsi rentoutettua, milloin on siihen on sopiva aika? Jollet nyt näe kauniita asioita ympärilläsi ja hidasta, milloin ajattelit sen tehdä? Jos mielesi on yhtä sekamelskaa, miten voit odottaa asioiden hoituvan? Sattumalta? Tuurilla?  Suomalaisella sisulla? Voitko jo tänään päättää, että sisällytät päivääsi ainakin yhden aidosti rentouttavan asian? Voitko tehdä tarvittavat rutiinit leppoisammalla asenteella? Ymmärrän pohtivani tässä yhtä paljon yleisellä kuin henkilökohtaisella tasolla.

Kaikki meillä on elämässämme realiteetteja, jotka asettavat rajoja. Uskon silti – kuten sanottu on – ihmisen aidoin olotila on elämänilo. Mallia voi ottaa vaikka pikkulapsen estottomasta röhönaurusta. Siitä joka pulppuaa syvältä ja luonnollisesti.

Järjestyksen paikkoja

Maailma perustuu mielestäni jonkinlaiseen järjestykseen. Ensimmäisenä tulee mieleen koko maailmankaikkeus, jossa asiat tapahtuvat tarkoituksella ja tiettyinä hetkinä meidän kunkin elämänkaarta. Toisaalta tarkoitan fyysistä järjestystä. Minulle iloa tuottavat asiat ja paikat, joissa on tietty selkeä järjestys.

Liikenne ei sujuisi ilman liikennemerkkejä ja ennalta sovittuja sääntöjä. Bangkokin massiivisilla viisi kaistaa suuntaansa ajoväylillä tarvitaan enemmän sääntöjä kuin kapealla kylätiellä, jolla kulkee useampia autoja päivässä. Omassa elämässäni kokemusta on molemmista ja tässä kohtaa olen niin ylpeä juuristani maaseudulla.

Sinfoniaorkesterin kokoonpano – tietty istumajärjestys, nuotit eri instrumenteille, tarkkaakin tarkempi ajoitus sekä kapellimestarin tahtipuikon herkät vivahteet – on huikea esimerkki siitä, miten sovitut järjestykset tuottavat upeita musiikkielämyksiä kuulijoille.

Kirjaston mittava luokittelujärjestelmä toimii loistavasti, kun haen tiettyä kirjaa tai CD:tä ja virkailija noutaa sen omalta numeroidulta paikaltaan. Pidän kirjaston palveluita Suomessa ylipäätään laadukkaina ja monipuolisina. Melkoisen moni blogikirjoituksistani on syntynyt kirjaston hiljaisessa huoneessa.

Eräänä aamuna vuokratalosäätiön avaintoimistossa  totesimme henkilökunnan kanssa yhteen ääneen, että kaaos olisi valmis, jos kaikki järjestyksessä olevat avaimet putoaisivat lokeroistaan yhdeksi kasaksi lattialle. Kuka silloin haluaisi ottaa vastuun tapahtuneesta ja keksiä kätevimmän ratkaisun, jotta päivittäiset rutiinit saataisiin palaamaan mahdollisimman pian ennalleen?

Asuinpaikkakuntani ompelutarvikekauppa on viehättänyt heti ensi käynnistä lähtien. Kaikki valikoimista löytyvät napit on ommeltu väriteemoittain säkkikankaalla päällystetylle alustalle. Asiakkaan valittua napin suurempi määrä samaa nappia löytyy valtavasta seinän peittävästä laatikostosta. Toimiva systeemi on muotoutunut käytännön tarpeiden myötä.

Apteekkien laajoista lääkelaatikostoista työntekijät löytävät  tarkalleen ja täsmällisesti etsimänsä valmisteet. Olisin tätä kirjoitusta varten halunnut kuvata erään apteekin laatikoston, mutta en saanut kuvauslupaa. En tiedä minkä geenin lienen perinyt, kun tämän systemaattisuuden seuraaminen tuottaa niin suurta iloa. Täten tämän tunnustan.

Pinta-alaltaan pieni, mutta omistajansa suurella sydämellä luotsaama teekauppa on kuin elokuvasta ”Pieni suklaapuoti”. Hengen myymälään tuo paitsi täydellisen järjestyksessä olevat teepussit, -purkit ja -kannut mutta myös omistajan positiivisen säkenöivä persoonallisuus. Kaikki se kerätty tietotaito teen maailmasta ja saman innostuksen välittäminen asiakkaillekin tuovat kauppaan aivan erityisen tunnelman.

Tässä yhteydessä lienee soveliasta mainita, että kirjoitusteni linkit eivät sisällä kaupallisia sopimuksia. Nämä ovat omia havaintojani maailmanmenosta ruohonjuuritasolta.  Pidän positiivisena kykynä nähdä, kokea ja tulkita mielenkiintoisia ja kiehtovia asioita.

Ammattijärjestäjäkoulutuksessa tapasin sielunsiskojani ja –veljiäni.  Ehkä meillä kaikilla on se jokin ylimääräinen järjestysgeeni perimässämme.