Blogi

Edistymisen merkkejä ja elämäntarkoituksen pohdintaa

Vaikuttaa siltä, että olen oppivainen yksilö. Olen työstänyt muutaman kuukauden järjestämisen verkkokursseja. Hionut lauseita edestakaisin. Koettanut asettautua kurssin hankkineen asemaan. Ilmassa on vahvoja merkkejä siitä, että olen itsekin omassa elämässäni pystynyt noudattamaan ajan- ja mielenhallintavinkkejäni.

Työpäivän jälkeen  maltan rauhoittua matkalla ruokakauppaan. Etenen rauhallisin askelin. Havainnoin kiireettä ympäristöä. Tuokin kukkaistutus on tuuheutunut kesän aikana. Tuossa kahvilassa en ole käynytkään pitkään aikaan. Olipa tuolla naisella kiiltävät hiukset.

Kaupassa kaivan valmiin ostoslistan laukusta ja valitsen tuotteet kiireettä. Olo on hyvä, koska otin äsken välipalaa enkä ole nälkäinen. En osta nälkääni suklaapatukoita.

En laske kauppaan mennessäni, että tuohon bussiin ehdin, jos suoriudun ostoksista 10 minuutissa. Uusia busseja tulee. Ei tarvitse kiirehtiä hitaammin liikkuvien ihmisten ohi. Ei tuskailla mielessäni ajatuksella hitaista sunnuntaikävelijöistä.

Tämä hetki on hyvä. Ei ole kiire mihinkään. Minulla on kaikki aika minkä tarvitsen.

Toinen muutos minulle sopivampaan suuntaan on se, etten enää tuo kirjallisia töitä kotiin illaksi. Joko jään työpaikan tiloihin niitä omalla ajallani tekemään tai menen kirjastoon. Työt etenevät sujuvammin, kun saan tehdä niitä keskeytyksettä. Lemmikit eivät hypi näppäimistön päällä, vaadi ruokaa tai ulkoilmaa. Kotityöt eivät tule mieleen kodin ulkopuolella.

Kun sitten tulen kotiin, maadoitan itseni kodin asioille. Useimmat kotityöt rentouttavat. Pidän pyykkäämisestä ja silittämisestä. Ruuanlaitto yhdessä on mukavaa. Maltan kuunnella läheisiäni ja heidän päivänsä kulkua. Olen läsnä tässä ympäristössä ja näiden ihmisten kanssa , jotka antavat perustan elämääni, tekemisiini ja yleiseen jaksamiseen.

Edellä kuvatut muutokset ovat pieniä, mutta minulle hyvin merkityksellisiä. Niiden avulla saan stressiäni vähennettyä. Arki on sujuvampaa. Se ei tunnu suorittamiselta. Alan muistaa, että elämä ei ole niin vakavaa.

Pohdin jälleen elämän tarkoitusta. Olisiko tarkoitus löytää oma sisäinen rauha? Saada siitä ensin esimakua pieninä ohikiitävinä tyyneyden tuntemuksina. Sitten osata säilyttää tyyneys hiukan pidempään. Lopulta oivaltaa, että minulla on mahdollisuus itse säädellä sisäistä olotilaani joka hetki. Kun oma tasapaino löytyy, on helpompi kuunnella muita ihmisiä, olla läsnä ja eläytyä muiden kokemuksiin. Tuntea rikastuvansa näistä. Jakaa ja saada.

Eppu Normaalin kappaleen mukaan elämän tarkoitus on ikävän karkoitus. Erään ystäväni näkemyksen mukaan olemme täällä jokainen suorittamassa omaa tehtäväämme. Elämä kulkee eteenpäin sen tehtävän oivaltamisessa. Erään toisen näkökannan mukaan olemme täällä muovaamassa maailmaa omilla ajatuksillamme. Onko elämän tarkoitus nähdä sen jatkuminen lastemme kautta? Tavoittaa estetiikan maailma? Osata löytää ja kanavoida luovuutensa?  Tuottaa iloa ihmisille, joiden kanssa olemme tekemisissä? Yhtä absoluuttista totuutta elämän tarkoitukseen tuskin löytyy. Jokainen muovaa oman totuutensa.

Elämä on haurasta. Asiat saattavat muuttua yhtäkkiä. Nautitaan käsillä olevista hetkistä.

 

Kyselyn kertomaa ja ikkunanpesun vaikeutta

Halusin tietää, mitä ihmiset oikeasti ajattelevat kodin järjestämisestä. Niinpä toteutin lyhyen kyselyn. Kohderyhmänä olivat vajaat sata tuntemaani henkilöä ja heistä noin puolet vastasi.

Selkeimpänä motiivina kodin järjestämiseen on tunne, että tavarakasat ahdistavat ja muistuttavat tekemättömistä töistä. Kodin halutaan olevan esteettinen, viihtyisä ja siisti. Sotkuisuus haittaa kotona viihtymistä. Siistimisen jälkeinen hyvä fiilis motivoi samoin kuin visio lopputuloksesta. Siivous koetaan hankalana sekä aikaa vievänä ja siihen ryhdytään harvoin. Moni vastaajista tiedostaa, että tavaraa on liikaa ja säilytystilatkin ovat rajallisia. Ei haluta käyttää aikaa tavaroiden etsimiseen. Muutama myöntää, ettei kehtaa kutsua vieraita kotiinsa, koska kaikki on sekaisin.

Suurimmiksi esteiksi järjestämisen aloittamiselle koetaan ajan puute ja ettei saa aloitetuksi. Osa aloittaa, mutta työ jää kesken. Arjen kiireessä esim. vaatteilla on taipumus kasaantua paikoille, joihin ne eivät kuulu. Viikonloppu saattaa kulua näitä kasoja järjestellessä. Joku kertoo aloittavansa useamman ison kaapin järjestystyön kerralla, jolloin työ jää yleensä kesken. Vastaaja oivaltaa, että työ tulisi tehdä pikkuhiljaa. Moni kertoo järjestämisen tuntuvan niin toivottomalta urakalta, että siirtää aloitusta. Tavaroita ei raaskita heittää menemään, mutta kirpputorinkin koetaan työllistävän liikaa. Omat voimat eivät tunnu riittävän. Osalla omat tavarat ovat järjestyksessä, mutta muiden perheenjäsenien tavarat ovat hujan hajan.  Tai perheen toinen aikuinen järjestää vastaajan tavarat uudella lailla hänen poissa ollessaan eivätkä tavarat enää löydy. Yleensä järjestäminen saadaan aloitetuksi heti kun koetaan, että sille on aikaa.

Eniten arjen sujumista häiritsevät tavarakasat ja paperipinot. Toiseksi eniten häiritsee keittiö ja sen kaapeissa olevat käyttämättömät astiat ja kodinkoneet. Vaatehuone on melko monen vastaajan ongelmakohta, samoin työhuone ja ajan järjestäminen. Imurointia ja pölyjen pyyhkimistä lykätään. Jos tilat, joissa viettää eniten aikaa ovat sotkuisia, ne häiritsevät. Varasto, autotalli ja eteinen koetaan myös haastaviksi tiloiksi arjen sujumisen suhteen. Yhden vastaajan koti on niin järjestyksessä, ettei arki häiriinny.

Minkälaista tukea sitten tarvitaan? Kolmen kärjessä ovat kurssit, joissa kuullaan vinkkejä ja vertaiskokemuksia, verkkokurssit , joissa saa lukea vinkit omaan tahtiin sekä ladattavat oppaat nettisivustoilla. Ammattijärjestäjän henkilökohtaista ohjausta arvelee tarvitsevansa joka viides vastaaja. Joku vastaajista kaipaa apua työhuoneeseen, jonne voisi siirtää harrastukseen liittyvät tavarat. Toinen toivoo saavansa alkusysäyksen tai tietynlaisen pakon aloittaa (esim. muutto).

Seuraavaksi kysyin, minkätyyppisiä ohjeita järjestämiseen tarvitaan. Suosituimmaksi ponnahtavat kuvat järjestetyistä kohteista, niihin kuluneesta ajasta ja säilytysratkaisuista. Järjestämisvinkkivideoista ollaan myös hyvin kiinnostuneita. Listauksia alueen kierrätysmahdollisuuksista tai muita selkeitä numeroituja listoja etenemisestä toivotaan. Kuljetusapua koetaan tarvittavan. Halutaan päästä tavaroista eroon ilman, että joutuu ottamaan vapaapäivän töistä. Kaivataan myös helppoa tapaa myydä tavaroita. Valokuvien järjestämiseen toivotaan apua: miten aloittaa  kun vuosien kuvat on järjestämättä.

Kaksi kolmasosaa vastaajista käyttäisi ammattijärjestäjän palveluita siksi, että ammatillisessa ohjauksessa työ etenee systemaattisesti ja saadaan tehdyksi loppuun asti. Omien voimavarojen puutteen mainitsee motiivikseen joka neljäs kyselyyn vastaaja. Osa ei saa itse aloitetuksi ja moni pitää palvelun hintaa kohtuullisena huomioiden kotitalousvähennys (50%).  Ammattijärjestäjää kaivataan alkusysäyksen saamiseen. Joku mainitsee, ettei tähän ole aikaa eikä intoakaan.

Ammattijärjestäjän palveluita ei käytettäisi, koska joko koetaan että omat voimavarat riittävät järjestämiseen ilman ohjaustakin tai palvelun hinnan vuoksi. Muutama vastaaja toteaa häpeävänsä näyttää sotkuista kotiaan vieraalle ihmiselle. Palvelun ostamiseen ei jakseta keskittyä tai sitä ei jakseta organisoida. Eräs vastaajista kuvaa, ettei ole vielä valmis ammattijärjestäjän kotiin päästämiseksi. Joku toteaa, ettei tunnu mukavalta ajatukselta, että joku vieras ”penkoo” tavaroita.

Paljonko aikaa ollaan valmiita käyttämään kodin järjestämiseen? Joka toisen vastaajan mielestä 1-2 tuntia per viikko. Päivittäinen sopivin aika tuntuu olevan 15-30 minuuttia. Kun on sopiva työ- ja elämäntilanne, ollaan valmiita käyttämään raivaukseen vaikka koko päivä. Vapaapäivinä ja kesälomalla aikaa käytettäisiin useampikin päivä kerrallaan.

50 euroa per kuukausi on useimpien mielestä sopivin summa, jonka voisi käyttää kodin järjestämiseen, jos ostaisi sen palveluna. Osa vastaajista ei osannut arvioida summaa. Osa arvelee käyttävänsä kertakäynnin verran, osalla ei arvionsa mukaan ole varaa tähän palveluun.

Tärkeimmäksi ominaisuudeksi ammattijärjestäjän persoonassa koetaan ylivoimaisesti se, että hän kunnioittaa asiakkaan kotia ja persoonaa. Tärkeänä pidetään myös sitä, että hän hahmottaa järjestettävän kokonaisuuden nopeasti. Luottamus, että nähdyt ja koetut asiat pysyvät vain ammattijärjestäjän ja asiakkaan välisinä on olennainen asia usealle vastaajalle.

Kyselyn vastaukset tukevat vahvasti jo aiemmin muodostuneita käsityksiä. Suomalaiset eivät vielä miellä ammattijärjestäjän palveluita tavanomaiseksi ostopalveluksi. Vaikka kodin epäjärjestys ja tavarapaljous häiritsevät, kynnys kutsua ammattijärjestäjä kotiin on melko suuri. Järjestämiselle ei tunnu löytyvän aikaa ja niin arki toisinaan puuroutuu tavara- ja paperikasojen alle tai vaatehuoneen oven taakse.  Perinteiset tai verkkokurssit koetaan helpoimmiksi tavoiksi saada riittävät vinkit järjestämiseen. Visuaalisuus – kuvat ja videot – ovat parasta konkreettisuutta, joista vinkit jäävät parhaiten mieleen.

Järjestäminen on itselleni luontaista ja se on enemmän kuin helppo aloittaa. Ikkunanpesu sitä vastoin on kuin tervan juontia. Valmistauduin – nyt kesällä viimeinkin tapahtuneeseen – pesusessioon liioittelematta puolitoista vuotta. Siihen oli erittäin vaikea ryhtyä. Lopulta eräänä alkukesän aamuna olin henkisesti valmis. Kahden hengen voimin teimme viiden huoneen ikkunoiden pesun puolessatoista tunnissa. Työnjako toimi, kun toinen pesi karmit sekä ikkunalaudat ja toinen itse ikkunat. Jälkikäteen voin todeta, ettei olisi kannattanut käyttää kaikkea sitä turhaa energiaa aikomiseen ja huonon omantunnon potemiseen. Olisi voinut vain aloittaa.

             

 

Kesämuistoja – ahnehtineen hakettajan tarina

Eräänä poutaisena kesälomapäivänäni vuokrasin oksasilppurin. Ajatus oli opetella laitteen käyttöä ja saada pienittyä taloyhtiön risuja hakkeeksi. Kiertotalousteemalla siis.

Pienkonevuokraamon ystävällinen vuokraaja kertoi kyllä laitteen toimintaa esitellessään, että ei sitten pidä ahnehtia työntäessään oksia silppuriin. Olin jo tuotetiedoista opiskellut, ettei märkiä, tuoreita tai liian paksuja oksia saa syöttää laitteeseen. Onnistuin saamaan hakettajan kotiin ja auton takakontista ulos kahdeksi kappaleeksi purettuna. Jatkojohdon avulla sain työpisteen valmiiksi tontin laidalle autotallin taakse. Olin jo rehvastellut vastaan tulleelle naapurillekin, että minä se olen semmoinen maalaistyttö, joka tarttuu hommaan kuin hommaan ihan itsenäisesti.

Polleana kokosin silppurin osaset ja niin lähti homma käyntiin. Miten ylpeä olo! Minä se tässä vaan hakettelen! Ohi kulkeneet naapurin lapset eivät uskaltaneet edes jäädä jututtamaan. Niin tohkeissani ja innostunut kiilto silmissäni taisin siinä tunkea risua risun perään silppurin uumeniin. Kasassa oli jäljellä vielä tuoreempaa oksaa, joka oli tähän asti mennyt hyvin läpi. Sisään vaan samalla vauhdilla, ei tässä aleta himmailemaan. Ehkä se oli yhdistelmä aiemmin hiukan märkiä oksia ja viimeksi syöttämäni ehkä vähän liian paksu oksa. Silppuri sammui ja laitteen kaikki kolme merkkivaloa syttyivät yhtä aikaa.  Ei auttanut keltainen pakki-nappi. Ei inahtanutkaan.

Töpseliä irti. Muovinen suojarakenne edestä pois. Pääsin giljotiinimaiseen ytimeen. Olenpas saanut paljon ja tiiviisti syötettyä tähän osioon. Pienillä oksasaksilla sain löysimmät silput kaivettua pois. Tuoreiden oksien kuoret olivat – juuri niin kuin myyjä oli tiennyt että voi käydä – kalttaantuneet pitkiksi suikaleiksi ja uskomattoman tiiviisti siihen ahtaimpaan kohtaan. Muutaman tunnin takaisen opastuksen varmuudella kääntelin asiantuntevasti härvelin ylösalaisin. Ryömin sen alle ja irroittelin kaiken minkä suinkin sain. Mutta se (liian) paksu oksa ei hievahtanutkaan. Kokosin vehkeen kaikki irtonaiset osat siististi pressun alle ja odottelin apujoukkoja saapuvaksi illan suussa.

Olen lainaamisen puolestapuhuja. Harvemmin tarvittavia laitteita, kuten mehumaijaa, rinkkaa, luistimia tai lumikenkiä saa lainaksi tuttavilta tai esim. Kuin oma sivustolta. Isompia juhlia on sen verran harvoin, että juhla-astiaston saan lainattua tarvittaessa. Kirjat lainaan lähestulkoon aina kirjastosta – vain harvat kirjat haluan omaksi. Vaatelainaamot ovat yleistymässä ja uskon konseptin toimivan juhlavaatteisiin. Auton omistaminen kaikkine sivukuluineen on kallista. Vuokra-auto pidemmille reissuille ja henkilöautoon mahtuville matkaseurueille tulee omaa autoa halvemmaksi. Kimppakyyti esim. työmatkoille on hyvä ajatus, joskin se vaatii viitseliäisyyttä toteuttaa. Meidän kunkin elämäntilanne tietenkin vaikuttaa, sujuuko arki ilman omaa autoa.

Illalla mieheni löysi silppurista vielä yhden säätöruuvin, jota löysäämällä saimme tiukassa puristuksessa olleen oksanpätkän irti giljotiinin hampaista. En tunnustanut ahnehtimisesta johtunutta jumitilannetta vuokraajalle laitetta palauttaessani. Niin viisaita nuo vanhat sanonnat: maltti olisi ollut valttia.

 

Ajan järjestämistä – case kuntosali

Löpsähdän yleensä kesäisin liikunnan suhteen. Herkuttelen päivittäin ja vararengas voi hyvin. Syksyn tullen alkaa hiipiä mieleen, että tilanteelle pitäisi tehdä jotain. Niin sanotusti ryhdistäytyä.

Työpaikan kuntosali on ollut auki koko kesän. Se aukeaa aikaisin aamulla ja olen aamuihminen. Sali on auki edelleen. Lonkkakipukin on hellittänyt. Ei ole siis mitään syytä, miksen aloittaisi lihaskunnon ylläpitämistä saman tien. Mutta miten raivaan kalenteriini ajan tähän?

No hö. Työstän parhaillaan yritykseni verkkokursseja. Yksi niistä käsittelee ajanhallintaa. Ovatko selkeät ohjeet ja luetun ymmärtäminen minulle näin vaikeaa? Enkö itse pysty toimimaan niin kuin muita ohjeistan?

Härkää sarvista. Paloittelen asian pienemmiksi. Lähetän meilin työfysioterapeutille. Pyydän häntä tulemaan salille kanssani. Katsottaisiin minulle räätälöidyt ohjelmat kuntoon. Teenkö liikkeet lähimainkaan niin kuin tarkoitus on? Voisiko joitain liikkeitä jättää pois, lisätä tai muuttaa? Meiliin tulee poissaoloviesti: fysioterapeutti palaa lomalta kahden viikon kuluttua. Ei haittaa. Aloitan salin jo ensi viikolla, mitä tätä lykkäämään. Minulle on vakiintunut tietty viikonpäivä ja kellonaika, jolloin salille meno onnistuu ilman että tarvitsee muuttaa muita menoja. Innossani merkitsen asian kalenteriini seuraavaan keskiviikkoaamuun klo 07-08. Suherran sanan uudelleen ja uudelleen kalenteriini loppuvuoteen saakka. Tämähän on jo puoli voittoa. Tästä se lähtee.

Henkilökohtaisen liikuntarimani ylittämiseen riittävät tällä hetkellä päivittäinen hyötyliikunta sekä viikoittaiset vesijumppa ja kuntosali. Kyllä näillä tulisi mielen ja kehon pysyä vireänä. Ja jaksaa niitä paikallaan tekemisten tunteja.

Olen vakuuttunut, että oman aikansa voi saada omaan hallintaansa. Usein sitä vain kiemurtelee niiden asioiden edessä, joihin tulee nähdä vähän vaivaa. Kun motivaatio on kohdillaan ja pystyt näkemään edessäsi lopputuloksen, saat asioita aikaan.

PS. Halutessasi kurkkaa nettisivujani ja Facebookia. Sinne se ajanhallintakurssikin valmistuu syyskuun alkuun mennessä.  

On ilmoja pidellyt

Onpa ollut kauhean huono kesä. Ihan kamalat kesälomailmat. Aika ankeat kelit.

Näitä kommentteja on kuulunut monen suusta tänä kesänä. Sää on yksi niistä asioista, joihin emme suoranaisesti voi vaikuttaa. Oman pohdintansa voi tehdä valinnoistamme esim. hiilidioksidipäästöjen tuottajina ja sitä kautta maailman säähän vaikuttamisesta. Sää ei oikeastaan ole hyvä tai huono. Se on mikä on. Ja sinällään neutraali jutustelun aihe.

Mikä hienompaa kuin rankkasateella – sateen piiskatessa ikkunalautaa – voit katsella pisaroita kuivana oman kodin suojassa. Sateen jälkeinen sateenkaari on upeaa luonnon omaa taidetta. Ukkosen jyrinän ja salamoinnin koen osoituksena, että luonto on voimakkaampi ja mahtavampi kuin ihminen. Onpa saanut alkukesästä hieraista silmiäkin, kun äkillinen raekuuro on piiskannut vihreää nurmikkoa.

Syksyn kirpeät ja kuulaat aamut. Talven pikkupakkaset ja tallaamaton juuri satanut lumi. Kevään sulava maa ja sen huumaava tuoksu. Jokaisessa vuodenajassa on omat hienot erityispiirteensä. Trooppisessa ilmastossa asumisen kokemuksella voin todeta, että vuodenajat ovat todellinen rikkaus.

Totta kai valon ja lämmön määrä vaikuttaa ihmisen vireystasoon. Lämpimän ja aurinkoisen päivän tunnelma on erilainen kuin sadepäivän. Onneksi melko monella on aika ajoin mahdollisuus lähteä hakemaan näitä energiantuojia etelämmästä.

Säähän et voi vaikuttaa. Sopeudu siis. Pukeudu sateenkestävästi. Tallaa hapekkaassa säässä kumisaappaat jalassa lätäköissä loiskien kuin pikkulapsi. Ota kaikki ilo irti. Hengitä hapekasta ilmaa keuhkosi täyteen. Tai halutessasi pysy sisällä ja uppoudu mukaviin tekemisiin siellä. Suomeen jo aikaa sitten rantautunut päivittäistavaraketju on tavoittanut mainoksissaan mukavan sarkastisen asenteen maamme sääolosuhteisiin. Vedetään överiksi, kun ei muutakaan voi.

Positiivarina totean, ettei tänä kesänä ole satanut koko aikaa. Lähdetään hyvällä asenteella kohti syksyä. Annetaan sekä fyysisten että henkisten uusien tuulien puhaltaa .