Blogi

Kesäloma

Kukapa meistä työ- ja opiskeluelämässä olevista ei odottaisi kesälomaansa. Osa haluaa pitää koko lomansa yhteen putkeen. Itse pidän lomasta useampana eri jaksona. Näin voin olla lomaodotustunnelmissa useamman kerran.

Lomaan valmistaudutaan tyhjentämällä työpöytää ja –kalenteria papereista ja asioista. Joku kokoaa loman lähestyessä asioita, joita olisi mukava tehdä. Aamiainen tai brunssi kaupungilla, kahvit torilla, aurinkoa ja lämpöä, kesämökille. Ehkä suunnitteilla on pidempi reissu, jonka voi toteuttaa vain kesällä pidemmän vapaan alettua. Säästetään rahaa, jotta reissussa ei tarvitse pihistellä. Lähdetään matkaan yksin, kaksin, perheen tai ystäväporukan kanssa. Suunnitellaan lomat yhtä aikaa. Liikutaan kauniissa kotimaassamme tai ulkomailla. Loman luksusta voi olla myös tyhjä kalenteri muutamaksi viikoksi – mennään sään ja fiiliksen mukaan.

Loman rentouttava vaikutus on paljolti siinä, että poiketaan aikatauluista ja rutiineista, jotka säätelevät normaalia arkeamme. Maisemanvaihto kotinurkista tekee rutiineista poikkeamisen vielä helpommaksi.  Kesäkodit ja –mökit asutetaan. Pestään mattoja, maataan laiturilla, soudellaan järvellä, saunotaan, tehdään ruokaa ulkogrillissä tai kesäkeittiössä. Sukelletaan mukaan kaupungin kesätapahtumiin. Joillekin meistä loma on aikaa, jolloin lukea kirjat ja katsoa elokuvat, jotka ovat vain odottaneet sopivaa joutilasta hetkeä. Palautumiskeinoja on monenlaisia ja jokaisen soisi löytävän oman parhaan tapansa palautua.

Päätin viettää ensimmäiset lomaviikkoni Suomea hiukan etelämpänä lempeän ja lämpimän iltatuulen ilmastossa. Päivän kuumimmat tunnit vetäydyn suosiolla varjoon tai päiväunille. Leppoisuus tarttuu vähitellen. Ravintolan nuori mies kannattelee limsakoria olkapäällään rennosti vihellellen. Isä kantaa lastaan sylissään ja lauleskelee. WC:n rahastaja tapailee ensin gospelsäveliä ja intoutuu sitten laulamaan sydämensä kyllyydestä. La dolce vita – mentaliteetti ottaa mukaansa. Kireät ilmeet ja leukalihakset eivät tunnu kuuluvan tähän ympäristöön.

Onneksi tämän lomaympäristön vehreää luontoa ja pinnanmuotoja on kunnioitettu. On rakennettu ainoastaan sopivat kulkuväylät nähdä ja kokea kaikki tämä kauneus.  Siistejä puistoja, joissa isoja varjostavia puita sekä penkkejä tauon hetkiksi. Menee muutama hetki ennen kuin saan laskeuduttua leppoisaan ajatteluun ja ajanviettoon. Tuntuu, että matkat ovat aina myös matkoja omaan itseen. Omaa arvomaailmaan. Tyylimaailmaankin. Filosofisiin pohdintoihin yksin ja yhdessä. Niitä tarpeellisia fyysisiä sekä henkisiä pysähdyksiä.

Entä elämä loman jälkeen? Tarkoitus olisi olla täydempänä energiaa ja jaksamista kuin ennen lomaa. Toivon mukaan askeleet ovat hidastuneet ja salasanat unohtuneet. Mielikin lienee joustavampi. Jaksaa arkea ja sen sisältämiä asioita suuremmalla kärsivällisyydellä ja ymmärryksellä. Tulee mietittyä millaiseen arkeen palaan. Mikä omassa arjessani on hyvää ja voimaannuttavaa? Mikä arjessani vie voimia ja onko tilanteelle tehtävissä jotain?

Annan vielä lempeän iltatuulen tuulahdusten tuoda energiaa kehooni ja mieleeni. Mieleni akut ovat latautuneet ja on mukava palata jatkamaan lomaa kotimaan maisemiin.

 

Korvamadoista mielen järjestämiseen

Millä mielesi täyttyy aamulla herätessäsi? Millaisilla tunnelmilla, ajatuksilla tai sävelillä?

Minun aamuni alkavat useimmiten korvamadoilla. Muutaman minuutin kuluttua heräämisestä lavuaarin äärellä ne alkavat. Tyylivalikoima on melko laaja. Virsiä (”Tule kanssani Herra Jeesus, tule kanssani kulkemaan”),  Suomi-teemaa (”Kiskottii kirskuivat Kuopijjoon käy tie”), lastenlauluja (”Minä olen Myyry ja sinä olet pikkuinen Maaru, yhdessä ollaan Myyry sekä Maaru”), ei ihan tuoretta poppia (”Mitä tänään koulussa opit poika pellavapäinen, mitä tänään maailmasta koit tytär silkkihapsinen”), mainoksia (”Jos tahdot hyvän radion tai kunnon television, se ilman muuta on Blaupunkt. Siis saman tien Blaupunkt, saman tien Blaupunkt. Blaupunkt, Blaupunkt, Blaupunkt” ja ”Risella, Risella, Suomen suosituin riisi on Risella”) sekä joululauluja (”Soita, sormia napsuttele, kyllä me tontut tanssitaan”). Jossain kohtaa kukin näistä on iskostunut mieleeni ja pompahtavat sieltä ihan pyytämättä ja yllättäen.

Niin, ne aamut. Onko aamuissasi sitä tunnelmaa, että wau: uusi aamu, olen hengissä, mitähän tänään tulee vastaan? Vai oletko aamuihisi hitaasti lämpenevä, mieluummin kylkeä kääntävä ja peiton korvilleen vetävä äreä elollinen? Valtaavatko uupumus ja väsymys useimmat aamusi? Pirteät aamuihmiset (joihin itse lukeudun) voivat hakeutua toisten pirteiden joukkoon ja laittaa maailman järjestykseen heti päivän alkumetreillä. Näin olemme samalla huomaavaisia aamuisin hitaammin lämpeneviä kohtaan.  Siinä kohtaa, kun kukin on saanut itsensä jollain voimalla (levännyt keho, aamulenkki, kahvi, meditointi tai muu vastaava) hereille ja valmiiksi päivän koitoksiin, ajatukset pyörivät jo mielessä täydellä vauhdilla.

Oman mielen järjestäminen on itse asiassa tärkein tukipilari myös konkreettisempien asioiden (kuten tavaroiden, papereiden ja sähköpostin) järjestämiseen.  Millä haluat mielesi täyttää? Jos et nyt täytä mieltäsi mieluisilla asioilla, milloin sitten? Jollet nyt saa mieltäsi rentoutettua, milloin on siihen on sopiva aika? Jollet nyt näe kauniita asioita ympärilläsi ja hidasta, milloin ajattelit sen tehdä? Jos mielesi on yhtä sekamelskaa, miten voit odottaa asioiden hoituvan? Sattumalta? Tuurilla?  Suomalaisella sisulla? Voitko jo tänään päättää, että sisällytät päivääsi ainakin yhden aidosti rentouttavan asian? Voitko tehdä tarvittavat rutiinit leppoisammalla asenteella? Ymmärrän pohtivani tässä yhtä paljon yleisellä kuin henkilökohtaisella tasolla.

Kaikki meillä on elämässämme realiteetteja, jotka asettavat rajoja. Uskon silti – kuten sanottu on – ihmisen aidoin olotila on elämänilo. Mallia voi ottaa vaikka pikkulapsen estottomasta röhönaurusta. Siitä joka pulppuaa syvältä ja luonnollisesti.

Järjestyksen paikkoja

Maailma perustuu mielestäni jonkinlaiseen järjestykseen. Ensimmäisenä tulee mieleen koko maailmankaikkeus, jossa asiat tapahtuvat tarkoituksella ja tiettyinä hetkinä meidän kunkin elämänkaarta. Toisaalta tarkoitan fyysistä järjestystä. Minulle iloa tuottavat asiat ja paikat, joissa on tietty selkeä järjestys.

Liikenne ei sujuisi ilman liikennemerkkejä ja ennalta sovittuja sääntöjä. Bangkokin massiivisilla viisi kaistaa suuntaansa ajoväylillä tarvitaan enemmän sääntöjä kuin kapealla kylätiellä, jolla kulkee useampia autoja päivässä. Omassa elämässäni kokemusta on molemmista ja tässä kohtaa olen niin ylpeä juuristani maaseudulla.

Sinfoniaorkesterin kokoonpano – tietty istumajärjestys, nuotit eri instrumenteille, tarkkaakin tarkempi ajoitus sekä kapellimestarin tahtipuikon herkät vivahteet – on huikea esimerkki siitä, miten sovitut järjestykset tuottavat upeita musiikkielämyksiä kuulijoille.

Kirjaston mittava luokittelujärjestelmä toimii loistavasti, kun haen tiettyä kirjaa tai CD:tä ja virkailija noutaa sen omalta numeroidulta paikaltaan. Pidän kirjaston palveluita Suomessa ylipäätään laadukkaina ja monipuolisina. Melkoisen moni blogikirjoituksistani on syntynyt kirjaston hiljaisessa huoneessa.

Eräänä aamuna vuokratalosäätiön avaintoimistossa  totesimme henkilökunnan kanssa yhteen ääneen, että kaaos olisi valmis, jos kaikki järjestyksessä olevat avaimet putoaisivat lokeroistaan yhdeksi kasaksi lattialle. Kuka silloin haluaisi ottaa vastuun tapahtuneesta ja keksiä kätevimmän ratkaisun, jotta päivittäiset rutiinit saataisiin palaamaan mahdollisimman pian ennalleen?

Asuinpaikkakuntani ompelutarvikekauppa on viehättänyt heti ensi käynnistä lähtien. Kaikki valikoimista löytyvät napit on ommeltu väriteemoittain säkkikankaalla päällystetylle alustalle. Asiakkaan valittua napin suurempi määrä samaa nappia löytyy valtavasta seinän peittävästä laatikostosta. Toimiva systeemi on muotoutunut käytännön tarpeiden myötä.

Apteekkien laajoista lääkelaatikostoista työntekijät löytävät  tarkalleen ja täsmällisesti etsimänsä valmisteet. Olisin tätä kirjoitusta varten halunnut kuvata erään apteekin laatikoston, mutta en saanut kuvauslupaa. En tiedä minkä geenin lienen perinyt, kun tämän systemaattisuuden seuraaminen tuottaa niin suurta iloa. Täten tämän tunnustan.

Pinta-alaltaan pieni, mutta omistajansa suurella sydämellä luotsaama teekauppa on kuin elokuvasta ”Pieni suklaapuoti”. Hengen myymälään tuo paitsi täydellisen järjestyksessä olevat teepussit, -purkit ja -kannut mutta myös omistajan positiivisen säkenöivä persoonallisuus. Kaikki se kerätty tietotaito teen maailmasta ja saman innostuksen välittäminen asiakkaillekin tuovat kauppaan aivan erityisen tunnelman.

Tässä yhteydessä lienee soveliasta mainita, että kirjoitusteni linkit eivät sisällä kaupallisia sopimuksia. Nämä ovat omia havaintojani maailmanmenosta ruohonjuuritasolta.  Pidän positiivisena kykynä nähdä, kokea ja tulkita mielenkiintoisia ja kiehtovia asioita.

Ammattijärjestäjäkoulutuksessa tapasin sielunsiskojani ja –veljiäni.  Ehkä meillä kaikilla on se jokin ylimääräinen järjestysgeeni perimässämme.

 

Vaatteellasi on monta tarinaa

Onko vaatekaapissasi ”osta 3 maksa 2” – hankintoja ? Saako alle 10 eurolla hyvää ja lukemattomat pesukerrat kestävää T-paitaa? Ostatko usein ja edullista? Vai panostatko mieluummin laatuun ja hiukan hintavampaan tuotteeseen? Entä kotimaisuuteen?

Täällä nettikauppojen, houkuttelevien mainosten, runsauden ja tavarapaljouden maailmassa kuluttajan on halutessaankin lähes mahdoton selvittää ostamansa tuotteen alkuperää. Rinna Saramäki on päässyt pintaa syvemmälle kirjassaan Hyvän mielen vaatekaappi Siinä pohditaan mm. vaatevalmistajien eettisyyttä ja ekologisuutta sekä evästetään käytännön vinkeillä, minkälaisilla valinnoilla kuluttajana voit pyrkiä vaikuttamaan asioihin.

Vuodesta 2014 alkaen järjestetty Vaatevallankumous – kampanja on levinnyt jo 90 maahan.  Teemaviikon tarkoituksena on vaikuttaa vaateteollisuuden vastuullisuuteen ja koko tuotantoprosessin läpinäkyvyyteen. Tietoisuus näistä asioista on lisääntymässä.

Itseäni havahdutti dokumenttielokuva Machines. Se kertoo suuresta tekstiilitehtaasta Intian Gujaratissa. Elokuvassa ei ole suurelle yleisölle myyviä elementtejä: vauhtia, jännitystä, yllättäviä juonenkäänteitä, kiiltoa tai glamouria. Se tarjoaa paljasta realismia: yksitoikkoisesti raksuttavia koneita ja kankaita puskevia tuotantohihnoja. Työntekijöiden haastatteluja ja avointa palautetta: ”Sinä tulet, kysyt ongelmista, kuvaat ja lähdet. Olet ihan niin kuin ne muutkin. Tekisit sen sijaan jotain asioille”. Työntekijöiden oikeuksiin on havahduttu. On pioneereja, jotka lähtevät sydämenasianaan ajamaan työläisten oikeuksia. Kuten dokumentissa kerrotaan, usein nämä uskalikot maksavat omalla hengellään eli heidät tapatetaan ja toiminta tehtaassa jatkuu kuten ennenkin. Ammattiyhdistysliikkeen periaatteet saati minkäänlainen demokratia eivät toimi.

Kaikille 1,3 miljardille intialaiselle ei riitä töitä. Elämässä kiinni pysyäkseen varastetaan ruokaa tai myydään itseään. Tätä taustaa vasten on helpompi ymmärtää, että jotkut dokumenttiin haastatelluista työntekijöistä näkevät tilanteensa optimistisesti. On työpaikka ja työpäivät ovat vain 12 tuntisia. Lähdetään pitkien matkojen takaa tehdastyöhön , jotta saadaan rahaa perheelle ja lapset koulutettua. Mitä vaihtoehtoja on maassa, jossa yhteiskunnan rakenteet eivät tue tasa-arvoisuutta millään elämän osa-alueella.

Tilaajien eli esimerkiksi länsimaisten vaateketjujen on vaikea valvoa koko tuotantoketjua puuvillan alkuperästä valmisvaatteeksi kaupan hyllylle saakka. Monilla ketjuilla on edustajia, jotka kiertävät tehtaissa tekemässä pistokokeita sopimusten noudattamisesta. Kuinka todenmukainen käsitys saadaan, jos käynneistä tiedetään etukäteen. Kyse on laajoista ja monisäikeisistä sopimuksista ja kokonaisuuksista. Jokainen voi pohtia omaa eettistä omaatuntoaan. Sitä tavaraa valmistetaan, jolle on kysyntää.

Minulle koskettavin kohta elokuvassa Machines oli otos nuorehkosta pojasta ison kaukalon äärellä,  johon hihnalta tuleva kangas kerätään. Poika on äärimmäisen väsynyt, pää nytkähtää vähän väliä mikrotorkkuihin ja hetken päästä hän taas havahtuu uudelleen työn ääreen. Milloin hän on viimeksi saanut levätä, nukkua, nauraa, olla nuori mies? Miten jokaisen lapsen kortit on jo ennen syntymää jaettu? Huumeäidin poika? Kartanonrouvan tytär?  Onko kaikilla toivoa? Tämän tyyppiset elokuvat herättävät enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Kuinka monelle meistä tietoisuus lisää tuskaa?

Olen onnekas. Olen syntynyt maahan, jossa rakenteet ja asiat suurimmalta osin toimivat. Hyvä on kirjoitella näitä ajatuksia paperille tasaisesti etenevässä junassa matkalla kohti rakkaan ystävän tapaamista. Aurinko paistaa ja pääsen pian puhtaaseen luontoon eväsretkelle.  Päälläni vaatteet, joiden tarkkaa alkuperää en tiedä. Tuulipuvun takissa lukee Ruotsi. Lenkkikenkien tuoteseloste on niin haalistunut etten saa siitä selviää. Fleecepuseron tuoteselosteen olen leikannut irti. Osa varusteista on kirpputorilta, osa saatuja, reppu on lainattu.  Olen pieni palanen suuressa maailmankaikkeudessa. Minun tarkoitukseni oli syntyä tähän maahan ja näihin olosuhteisiin. Minulla on etuoikeus valita ja voin tehdä vastuullisia valintoja. Havahduttavista elokuvakokemuksista huolimatta saa nauttia elämästä.

 

Suhteellisen tuoreen yrittäjän mielenliikkeitä

Perustin yritykseni puolisen vuotta sitten. Perustamista edeltävän puolen vuoden aikana tein yrittäjyyden taustat valmiiksi: kouluttautuminen, pankki-, vakuutus- ja kirjanpitokumppanien valitseminen, nettisivuston ja blogin käyntiin polkaiseminen ja lukuisat muut yksityiskohdat.  Nämä koin suhteellisen helpoiksi toteuttaa.

Eipä silti yrittäjyyteen riitä, että pyrin tekemään asiat hyvin, laadukkaasti ja oman näköisesti. Tulisi vielä osata kertoa muillekin olemassaolostani. Tunnettuuden lisääminen ja luotettavuuden saavuttaminen on pitkä tie. Sitä ei voi ansaita kuin pikku hiljaa mm. asiakaskokemusten, some- ja muun medianäkyvyyden, kurssien ja viidakkorummun kautta. Aikaraami sivutoimisessa yrittäjyydessä on melko kapea: ainoastaaan illat, viikonloput, pyhät, lomat ja vapaat ovat käytettävissä päätoimen täyttäessä päivät.  

Jokaisessa markkinointioppaassa painotetaan, että tulee jollain lailla erottautua muista saman alan toimijoista. Mikä on se oma valttikorttini, miksi asiakas valitsisi juuri minut. Tuskin kaikilla aloittavilla yrittäjillä on tämä heti kristallinkirkkaana mielessä, vaan se selkiytyy toiminnan lähtiessä pikku hiljaa käyntiin. Mielestäni tässä ideoiden haudontavaiheessa on mukana aimo annos psykologiaa: tunnen oman itseni, vahvuuteni ja kehittymisen paikkani.  Avaan aidon persoonani ja annan näkyä, että arvostan omaa tekemistäni. En lähde myymään tuotteitani alennusmyynnillä, vaan tunnen työni arvon. Vahvoja opettelemisen paikkoja.

Uusyrityskeskuksen koulutuksessa kuvattiin harrastuksen ja liiketoiminnan eroa: harrastustoiminta vie rahaa ja liiketoiminta tuo rahaa. Nähtäväksi jää, kumpaan ryhmään minun tekemiseni johtaa. Tämä kivi oli asetettu elämänkaarelleni käännettäväksi. Onko se ollut keski-ikäistymiseen liittyvää  ryhdistäytymisliikettä ? Vielä on asioita, jotka sytyttävät innostuksen palon. Vielä minä pystyn ja jaksan.  Vaikka keho ilmaisee ikääntymistään, ajatus katkeilee aiempaa useammin ja tekemisistä toipuminen kestää kauemmin. Olen silti tässä, maailman menossa mukana luomassa omaani.

Täyspäi(väi)stä  someilijaa minusta ei tule. Facebookissa mukanaolo luontuu jo. Alkuun viestit ja tapahtumat tuntuivat yhdeltä sekamelskalta. Silmä tottuu ja harjaantuu. Olen oppinut valitsemaan sivustot, joita seuraan. Tiedän miksi niitä seuraan ja tiedostan, miksi jättäydyn joistakin ryhmistä pois. Kiinnostavia ja hyödyllisiä artikkeleita tulee tätä kautta vastaan usein. Muut somekanavat ovat saaneet jäädä.

Asiakkaiden toimeksiannot ja niihin tarttuminen ovat parasta mannaa. Niiden ohella kurssien luotsaamiset ovat mielenkiintoisia. Itse rakennetut kokonaisuudet ovat omia luomuksiani. Tarpeeksi pienet ryhmäkoot auttavat leppoisan tunnelman syntyyn. Joskin yleensä kestää jonkin aikaa ennen kuin kurssilaiset lämpenevät avautumaan omista kokemuksistaan. Joku kurssilainen ei ehkä sano sanaakaan koko aikana ja silti voi saada tarvitsemansa annin kurssista. Luentojen aiheet sivuavat niin monia aihealueita: arjen psykologiaa, elämänasennetta, luonnekysymyksiä, ajanhallintaa ja konkreettisia vinkkejä teemaan liittyen. Oppiminen on molemminpuolista:  kerron omat vinkkini ja saan kurssilaisten kokemuksia.  Palautteen keräämisen jokaisen kurssikerran jälkeen olen kokenut olennaiseksi. Hienoin hetki on, kun joku kurssin päätyttyä ottaa yhteyttä ja kertoo silmät loistaen, että oli saanut inspiraation ja toteuttanut kurssin oppeja.

Olen oivaltanut, että aivan kaikki aiempi tekeminen tukee nykyisiä touhuamisia. Aiempien työnkuvien esiintymiskokemus auttaa jännitystä pysymään aisoissa. Pienet perhoset vatsanpohjassa vain auttavat sopivan vireen löytymiseen. On innostavaa koota kurssi sopivalla yhdistelmällä teoriaa ja keskustelua. Olen uskaltanut luottaa ajatuksenvirtaani, vaikka takeltelisin sanoissani. On palkitseva tunne, kun tiedän puhuvani ajatuksia herättävistä asioista ja saan jättää ne kunkin kuuntelijan mieleen hautumaan.

Olen yrittäjä. Minä yritän. Olla sallivampi ja lempeämpi itselleni. Olla kanssakulkija toiselle ihmiselle. Olla läsnä hetkissä ja osoittaa, että sydän on paikallaan. Tielleni on tuotu upeita ihmisiä ja saan olla heidän kanssaan tekemisissä edelleen. Ei hassumpi tilanne.