Stereotypiat ja vuosisadan vertailut

Toisinaan saan itseni kiinni stereotypioinnista. En ole varma onko suomen kielessä virallisesti edes olemassa tuota verbi-muotoa sanasta stereotypia. Jos ei, niin tuossahan tuo epävirallinen muoto syntyi. Tarkoitan sitä, että olen luonut tietyn mielikuvan jostain asiasta, henkilöstä, paikasta tai vaikka yrityksestä. Kunnes tutkin tarkemmin ja huomaan, että ensivaikutelmani on mennyt pieleen.

Tuoreena esimerkkinä Tilastokeskus. Mielikuvissani se on ollut jähmeä, byrokraattinen ja etäinen valtionvirasto. Kunnes tarvitsin apua muutamissa faktoissa liittyen kurssimateriaaleihini. Sain nopeaa, mutkatonta ja hyvää palvelua sähköpostitse. Tilastokeskuksen nettisivusto on suhteellisen käyttäjäystävällinen. Jos ei haettua tietoa sivustolta löydy, apua saa myös meilitse tai puhelimitse.

Tilastokeskuksen nettisivuilla on osiossa ”Satavuotias Suomi” mielenkiintoinen kooste asioista, jotka ovat muuttuneet sadan vuoden aikana.

Satavuotias Suomi

Vertailun mukaan Suomen elinkeinojakauma on muuttunut melkoisesti. Metsäteollisuuden tuotteiden ja Venäjän kaupan osuudet viennistä ovat enää murto-osan verrattuna vuosiin 1917-1920. Viimeiset sotakorvaukset Venäjälle maksettiin v. 1952 ja Neuvostoliitto hajosi v.1991 – siinä suuria syitä edellisiin faktoihin.  Maatiloja on  vähemmän – vain neljäsosa sadan vuoden takaisesta määrästä – ja ne ovat suurempia – tilojen keskikoko on viisinkertaistunut. EU jäsenyyden aikana Suomen maatilojen määrä on lähes puolittunut. Maa- ja metsätaloudessa työskenteli 1900-luvun alussa joka seitsemäs henkilö, kun taas viime vuoden tilaston mukaan enää neljä henkilöä sadasta. Palvelualoilla ja hallinnossa työskentelee nyt joka seitsemäs henkilö, kun sata vuotta sitten joka kymmenes henkilö sai elantonsa näiltä aloilta. Suomen ensimmäinen sähkövalo syttyi jo v. 1882 Tampereella. Tämä on yksi taustatekijä  tulitikkutehtaiden määrän vähenemiseen vuoden 1920 reilusta 13 000:sta nykyiseen neljään.

Lypsylehmiä on nykyisin 800 000 vähemmän kuin sata vuotta sitten. Tehotuotannosta kertonee se seikka, että lehmät tuottavat kuitenkin yli 6500 litraa enemmän maitoa kuin Suomen itsenäistymisen alkutaipaleella. Hevosia on lähes 200 000 vähemmän kuin v. 1917. Rautateillä kulkee tätä nykyä viisinkertainen määrä matkustajia verrattuna sadan vuoden takaiseen tilanteeseen. Lentomatkustuksen  kasvu sadassa vuodessa on ollut huikea. v. 1924  Finnairin edeltäjä Aero lennätti ensimmäisenä lentovuotenaan 269 matkustajaa, kun viime vuoden vastaava luku oli lähes 21 miljoonaa lentomatkustajaa. Autoja oli rekisteröity  v. 1922 reilun 1700 kappaleen sijaan viime vuonna vajaa neljä miljoonaa. Mitä sitten kertonee moottoripyörien määrän huima kasvu sadassa vuodessa reilusta 800:sta vajaaseen 300 000:een. Yleisestä vaurastumisesta, tarjonnan monipuolistumisesta vai viidenkympin villityksestä?

Sata vuotta sitten ylioppilastutkinto oli jotain erityistä. Silloin valmistuneita oli reilu 1000 per vuosi, kun nykyään heitä on reilu 30 000 vuosittain. Eikö suomifilmeissä puhuteltukin jotakuta ’korkeammalle lukenutta’  esimerkiksi ’ylioppilas Niemiseksi’? Helsingin yliopistossa opiskelevien määrä on kymmenkertaistunut sadassa vuodessa.  Koulutusrakenteet ovat yhä edelleen jatkuvassa muutoksessa.

Nykyisin opiskellaan pidempään. Avioliitto solmitaan 5-10 vuotta myöhemmin ja keski-ikä avioitumiseen on 31-34 vuotta. Lapsia syntyy vuosittain n. 28 000 vähemmän kuin sata vuotta sitten. Perhekoot ovat pienempiä. Yhä harvempi asuu syntymäkunnassaan. Lähdetään opiskelemaan toiselle puolelle Suomea tai maailmaa. Maailma on pienentynyt. Kulkuyhteydet ovat parantuneet. Matkustaminen on edullisempaa ja tullut yhä useammalle mahdolliseksi.

 

Suomessa asukastiheys on noussut sadassa vuodessa yhdeksällä asukkaalla per neliökilometri. Nykyinen 18 asukasta per neliökilometri on sekin väljä esim. Japaniin verrattuna, jossa väestötiheys on 337 asukasta per neliökilometri. Toki Lapin läänissä on eri tuntuma asukastiheydestä kuin Kehä III-sisäpuolella. Molemmat kokeneena totean tämän.

Terveydenhoidon kehittyminen näkyy monessa Tilastokeskuksen mittarissa. Vielä sata vuotta sitten ilmoitettuja tuhkarokkotapauksia oli yli 13 000, kun viime vuonna tapauksia oli vain neljä. Keskimääräinen hoitoaika yleissairaalassa on vähentynyt samalla aikajanalla tarkasteltuna noin kolmesta viikosta 3,5 päivään. Edelleen samalla aikatarkastelulla lääkemääräykset ovat lisääntyneet yhdestä kappaleesta kymmeneen per asukas. Lääkäreitä oli viime vuonna 22 000 sadan vuoden takaisen 650 lääkärin sijaan.

Asumiskulut ovat nousseet kolminkertaisiksi. Nykyisin vajaa kolmasosa tuloista menee asumiseen. Ruokakulut ovat laskeneet neljänneksen verrattuna sadan vuoden takaiseen tilanteeseen. Ruuan hinta on laskenut. Teollinen ruuantuotanto on voimissaan. Ruuasta säästyvä raha menee muuhun kulutukseen. Tuontihedelmät ovat kasvattaneet suosiotaan. Appelsiineja tuodaan Suomeen vuosittain 29 miljoonaa kiloa – yli 1000 kertainen määrä v.1917 verrattuna. Kahvia juodaan kuutisen kiloa enemmän per henkilö kun vuosisadan alussa. Vaatiiko raskas työ raskaat huvit? Oluen kulutus on tämän sadan vuoden aikana seitsenkertaistunut.

Alla vielä linkki artikkeliin, jossa valotetaan hyvin konkreettisesti, minkälaisia asioita lasten elämä saattoi pitää sisällään sata vuotta sitten. Rotanhännillä taskurahaa.

Aamulehden artikkeli

Näillä faktoilla ja pohdiskeluilla ei ole suoraa yhteyttä teemaan tavarapaljous. Löyhänä linkkinä voi todeta, että keskuudessamme on vielä paljon heitä, jotka elivät elämäänsä pula-aikana: ruuasta ja tavaroista oli puutetta. Sitä taustaa vasten tulee enemmän ymmärrystä pahan päivän varalle säästämisestä.

Vierailijan blogikirjoitus

Omat blogikirjoitukseni ovat olleet hetken tauolla. Pyysin apua sympaattiselta ammattijärjestäjäkollegaltani Susanna Anderssonilta. Tässä vaihteeksi hiukan toisenlaista lähestymistapaa.

 

Tavarat tasapainoon NLP:n avulla

Tavarakaaoksen taltuttaminen tuntuu joskus ylivoimaiselta tehtävältä. Raivaustyöhön ryhtymistä voi helpottaa valmistelemalla omaa mieltään suotuisaan suuntaan. Katsotaan, mitä työkaluja NLP eli neuro-lingvistinen ohjelmointoi meille antaa.

Jos haluamme johonkin asiaan muutosta, on arvokasta aloittaa määrittelemällä nykyinen tilanteemme. Kun mielemme tietää, mitä tarkkaan ottaen olemme muuttamassa, on sen helpompi ryhtyä yhteistyöhön kanssamme. Otetaan esimerkiksi yleinen ongelma: ”Minulla on liikaa tavaraa.” Mitä tämä tarkkaan ottaen tarkoittaa? Tarkoittaako se, että ostan liikaa? Tai onko ongelma siinä, etten osaa luopua mistään? Tai liittyykö ongelmani siihen, etten tiedä, miten turhat tavarat kierrättäisin?

Tehdään pieni harjoitus ja tarkastellaan, missä tavarakaaoksemme ydin piilee. Kysy itseltäsi seuraavat kysymykset joko mielessäsi tai kirjoittamalla vastaukset paperille.

Nykytilan määrittäminen:

– Mikä ongelmani tarkalleen on?

– Mikä tekee ongelmastani ongelman?

– Miten, milloin, missä ja kenen seurassa ongelmani ensiintyy?

– Mitä mielessäni tapahtuu juuri ennen kuin ongelmani esiintyy?

– Mikä estää minua muuttamasta ongelmaani?

– Jos joku toinen haluaisi kokea ongelmani, millä tavalla opettaisin sen heille?

Viimeinen kysymys tuottaa yleensä oivalluksen, että ongelmaan liittyy opittu taito. On siis mahdollista oppia myös toisenlainen taito, joka palvelee meitä paremmin.

Muutoksen aikaansaamiseksi haluamme siirtyä äsken määrittelemästämme nykytilasta meitä paremmin palvelevaan tavoitetilaan. Tavoitetila määritellään aina positiivisessa muodossa eli tavoitetilalauseesta puuttuvat kieltosanat. Tavoitteen toteutuminen täytyy lisäksi olla ainoastaan omasta toiminnastamme kiinni, koska vain silloin voimme siihen vaikuttaa. Konkreettinen ja sopivan kokoinen tavoite, joka on positiivinen sekä itsellemme että läheisillemme, on meille helpoin toteuttaa.

Seuraavaksi määrittelemme tavoitetilamme tarkkaan, koska mieli suostuu paremmin yhteistyöhön, jos se tietää, mihin tähtäämme. Kysy itseltäsi seuraavat kysymykset joko mielessäsi tai kirjoittamalla vastaukset paperille.

Tavoitetilan määrittäminen:

– Mitä tarkkaan ottaen haluan? Mikä on tavoitetilani suhteessa nykytilaani?

– Mitä resursseja minulla jo on tavoitteeni saavuttamiseksi?

– Mistä tiedän, että olen saavuttavut tavoitteeni? Miltä tavoitteeni saavuttaminen näyttää, kuulostaa, tuoksuu, maistuu?

– Mitä hyötyä minulle on siitä, jos ongelmani poistuu?

– Mitä hyötyä minulle on siitä, jos ongelmani säilyy? Onko tavoitteeni vaivan arvoinen?

– Minkä tekeminen minun täytyy lopettaa saavuttaakseni tavoitteeni?

– Minkä tekeminen minun täytyy aloittaa saavuttaaksen tavoitteeni?

– Mitä tapahtuu, kun saavutan tavoitteeni? Miltä maailmani silloin näyttää, kuulostaa, tuoksuu, maistuu?

Kun olemme näin määritelleet tavoitetilan, meillä on kaikki edellytykset tavoitteen saavuttamiseen. Meissä on jo olemassa kaikki tarvittavat voimavarat. Jos muutosprosessi alkaa tuntua jossain vaiheessa vaikealta, kysy itseltäsi kysymyslistojen kysymykset uudestaan. Vastaukset ovat voineet muuttua prosessin edetessä.

Menestystä ja tavaratasapainoa toivottaen,

Susanna Andersson

Susanna Andersson on psykologi ja ammattijärjestäjä, joka tarkastelee ympäristön vaikutusta hyvinvointiimme. (nojatuolipsykologi.fi)