Korvamadoista mielen järjestämiseen

Millä mielesi täyttyy aamulla herätessäsi? Millaisilla tunnelmilla, ajatuksilla tai sävelillä?

Minun aamuni alkavat useimmiten korvamadoilla. Muutaman minuutin kuluttua heräämisestä lavuaarin äärellä ne alkavat. Tyylivalikoima on melko laaja. Virsiä (”Tule kanssani Herra Jeesus, tule kanssani kulkemaan”),  Suomi-teemaa (”Kiskottii kirskuivat Kuopijjoon käy tie”), lastenlauluja (”Minä olen Myyry ja sinä olet pikkuinen Maaru, yhdessä ollaan Myyry sekä Maaru”), ei ihan tuoretta poppia (”Mitä tänään koulussa opit poika pellavapäinen, mitä tänään maailmasta koit tytär silkkihapsinen”), mainoksia (”Jos tahdot hyvän radion tai kunnon television, se ilman muuta on Blaupunkt. Siis saman tien Blaupunkt, saman tien Blaupunkt. Blaupunkt, Blaupunkt, Blaupunkt” ja ”Risella, Risella, Suomen suosituin riisi on Risella”) sekä joululauluja (”Soita, sormia napsuttele, kyllä me tontut tanssitaan”). Jossain kohtaa kukin näistä on iskostunut mieleeni ja pompahtavat sieltä ihan pyytämättä ja yllättäen.

Niin, ne aamut. Onko aamuissasi sitä tunnelmaa, että wau: uusi aamu, olen hengissä, mitähän tänään tulee vastaan? Vai oletko aamuihisi hitaasti lämpenevä, mieluummin kylkeä kääntävä ja peiton korvilleen vetävä äreä elollinen? Valtaavatko uupumus ja väsymys useimmat aamusi? Pirteät aamuihmiset (joihin itse lukeudun) voivat hakeutua toisten pirteiden joukkoon ja laittaa maailman järjestykseen heti päivän alkumetreillä. Näin olemme samalla huomaavaisia aamuisin hitaammin lämpeneviä kohtaan.  Siinä kohtaa, kun kukin on saanut itsensä jollain voimalla (levännyt keho, aamulenkki, kahvi, meditointi tai muu vastaava) hereille ja valmiiksi päivän koitoksiin, ajatukset pyörivät jo mielessä täydellä vauhdilla.

Oman mielen järjestäminen on itse asiassa tärkein tukipilari myös konkreettisempien asioiden (kuten tavaroiden, papereiden ja sähköpostin) järjestämiseen.  Millä haluat mielesi täyttää? Jos et nyt täytä mieltäsi mieluisilla asioilla, milloin sitten? Jollet nyt saa mieltäsi rentoutettua, milloin on siihen on sopiva aika? Jollet nyt näe kauniita asioita ympärilläsi ja hidasta, milloin ajattelit sen tehdä? Jos mielesi on yhtä sekamelskaa, miten voit odottaa asioiden hoituvan? Sattumalta? Tuurilla?  Suomalaisella sisulla? Voitko jo tänään päättää, että sisällytät päivääsi ainakin yhden aidosti rentouttavan asian? Voitko tehdä tarvittavat rutiinit leppoisammalla asenteella? Ymmärrän pohtivani tässä yhtä paljon yleisellä kuin henkilökohtaisella tasolla.

Kaikki meillä on elämässämme realiteetteja, jotka asettavat rajoja. Uskon silti – kuten sanottu on – ihmisen aidoin olotila on elämänilo. Mallia voi ottaa vaikka pikkulapsen estottomasta röhönaurusta. Siitä joka pulppuaa syvältä ja luonnollisesti.