Kesäloma

Kukapa meistä työ- ja opiskeluelämässä olevista ei odottaisi kesälomaansa. Osa haluaa pitää koko lomansa yhteen putkeen. Itse pidän lomasta useampana eri jaksona. Näin voin olla lomaodotustunnelmissa useamman kerran.

Lomaan valmistaudutaan tyhjentämällä työpöytää ja –kalenteria papereista ja asioista. Joku kokoaa loman lähestyessä asioita, joita olisi mukava tehdä. Aamiainen tai brunssi kaupungilla, kahvit torilla, aurinkoa ja lämpöä, kesämökille. Ehkä suunnitteilla on pidempi reissu, jonka voi toteuttaa vain kesällä pidemmän vapaan alettua. Säästetään rahaa, jotta reissussa ei tarvitse pihistellä. Lähdetään matkaan yksin, kaksin, perheen tai ystäväporukan kanssa. Suunnitellaan lomat yhtä aikaa. Liikutaan kauniissa kotimaassamme tai ulkomailla. Loman luksusta voi olla myös tyhjä kalenteri muutamaksi viikoksi – mennään sään ja fiiliksen mukaan.

Loman rentouttava vaikutus on paljolti siinä, että poiketaan aikatauluista ja rutiineista, jotka säätelevät normaalia arkeamme. Maisemanvaihto kotinurkista tekee rutiineista poikkeamisen vielä helpommaksi.  Kesäkodit ja –mökit asutetaan. Pestään mattoja, maataan laiturilla, soudellaan järvellä, saunotaan, tehdään ruokaa ulkogrillissä tai kesäkeittiössä. Sukelletaan mukaan kaupungin kesätapahtumiin. Joillekin meistä loma on aikaa, jolloin lukea kirjat ja katsoa elokuvat, jotka ovat vain odottaneet sopivaa joutilasta hetkeä. Palautumiskeinoja on monenlaisia ja jokaisen soisi löytävän oman parhaan tapansa palautua.

Päätin viettää ensimmäiset lomaviikkoni Suomea hiukan etelämpänä lempeän ja lämpimän iltatuulen ilmastossa. Päivän kuumimmat tunnit vetäydyn suosiolla varjoon tai päiväunille. Leppoisuus tarttuu vähitellen. Ravintolan nuori mies kannattelee limsakoria olkapäällään rennosti vihellellen. Isä kantaa lastaan sylissään ja lauleskelee. WC:n rahastaja tapailee ensin gospelsäveliä ja intoutuu sitten laulamaan sydämensä kyllyydestä. La dolce vita – mentaliteetti ottaa mukaansa. Kireät ilmeet ja leukalihakset eivät tunnu kuuluvan tähän ympäristöön.

Onneksi tämän lomaympäristön vehreää luontoa ja pinnanmuotoja on kunnioitettu. On rakennettu ainoastaan sopivat kulkuväylät nähdä ja kokea kaikki tämä kauneus.  Siistejä puistoja, joissa isoja varjostavia puita sekä penkkejä tauon hetkiksi. Menee muutama hetki ennen kuin saan laskeuduttua leppoisaan ajatteluun ja ajanviettoon. Tuntuu, että matkat ovat aina myös matkoja omaan itseen. Omaa arvomaailmaan. Tyylimaailmaankin. Filosofisiin pohdintoihin yksin ja yhdessä. Niitä tarpeellisia fyysisiä sekä henkisiä pysähdyksiä.

Entä elämä loman jälkeen? Tarkoitus olisi olla täydempänä energiaa ja jaksamista kuin ennen lomaa. Toivon mukaan askeleet ovat hidastuneet ja salasanat unohtuneet. Mielikin lienee joustavampi. Jaksaa arkea ja sen sisältämiä asioita suuremmalla kärsivällisyydellä ja ymmärryksellä. Tulee mietittyä millaiseen arkeen palaan. Mikä omassa arjessani on hyvää ja voimaannuttavaa? Mikä arjessani vie voimia ja onko tilanteelle tehtävissä jotain?

Annan vielä lempeän iltatuulen tuulahdusten tuoda energiaa kehooni ja mieleeni. Mieleni akut ovat latautuneet ja on mukava palata jatkamaan lomaa kotimaan maisemiin.

 

Korvamadoista mielen järjestämiseen

Millä mielesi täyttyy aamulla herätessäsi? Millaisilla tunnelmilla, ajatuksilla tai sävelillä?

Minun aamuni alkavat useimmiten korvamadoilla. Muutaman minuutin kuluttua heräämisestä lavuaarin äärellä ne alkavat. Tyylivalikoima on melko laaja. Virsiä (”Tule kanssani Herra Jeesus, tule kanssani kulkemaan”),  Suomi-teemaa (”Kiskottii kirskuivat Kuopijjoon käy tie”), lastenlauluja (”Minä olen Myyry ja sinä olet pikkuinen Maaru, yhdessä ollaan Myyry sekä Maaru”), ei ihan tuoretta poppia (”Mitä tänään koulussa opit poika pellavapäinen, mitä tänään maailmasta koit tytär silkkihapsinen”), mainoksia (”Jos tahdot hyvän radion tai kunnon television, se ilman muuta on Blaupunkt. Siis saman tien Blaupunkt, saman tien Blaupunkt. Blaupunkt, Blaupunkt, Blaupunkt” ja ”Risella, Risella, Suomen suosituin riisi on Risella”) sekä joululauluja (”Soita, sormia napsuttele, kyllä me tontut tanssitaan”). Jossain kohtaa kukin näistä on iskostunut mieleeni ja pompahtavat sieltä ihan pyytämättä ja yllättäen.

Niin, ne aamut. Onko aamuissasi sitä tunnelmaa, että wau: uusi aamu, olen hengissä, mitähän tänään tulee vastaan? Vai oletko aamuihisi hitaasti lämpenevä, mieluummin kylkeä kääntävä ja peiton korvilleen vetävä äreä elollinen? Valtaavatko uupumus ja väsymys useimmat aamusi? Pirteät aamuihmiset (joihin itse lukeudun) voivat hakeutua toisten pirteiden joukkoon ja laittaa maailman järjestykseen heti päivän alkumetreillä. Näin olemme samalla huomaavaisia aamuisin hitaammin lämpeneviä kohtaan.  Siinä kohtaa, kun kukin on saanut itsensä jollain voimalla (levännyt keho, aamulenkki, kahvi, meditointi tai muu vastaava) hereille ja valmiiksi päivän koitoksiin, ajatukset pyörivät jo mielessä täydellä vauhdilla.

Oman mielen järjestäminen on itse asiassa tärkein tukipilari myös konkreettisempien asioiden (kuten tavaroiden, papereiden ja sähköpostin) järjestämiseen.  Millä haluat mielesi täyttää? Jos et nyt täytä mieltäsi mieluisilla asioilla, milloin sitten? Jollet nyt saa mieltäsi rentoutettua, milloin on siihen on sopiva aika? Jollet nyt näe kauniita asioita ympärilläsi ja hidasta, milloin ajattelit sen tehdä? Jos mielesi on yhtä sekamelskaa, miten voit odottaa asioiden hoituvan? Sattumalta? Tuurilla?  Suomalaisella sisulla? Voitko jo tänään päättää, että sisällytät päivääsi ainakin yhden aidosti rentouttavan asian? Voitko tehdä tarvittavat rutiinit leppoisammalla asenteella? Ymmärrän pohtivani tässä yhtä paljon yleisellä kuin henkilökohtaisella tasolla.

Kaikki meillä on elämässämme realiteetteja, jotka asettavat rajoja. Uskon silti – kuten sanottu on – ihmisen aidoin olotila on elämänilo. Mallia voi ottaa vaikka pikkulapsen estottomasta röhönaurusta. Siitä joka pulppuaa syvältä ja luonnollisesti.