Suhteellisen tuoreen yrittäjän mielenliikkeitä

Perustin yritykseni puolisen vuotta sitten. Perustamista edeltävän puolen vuoden aikana tein yrittäjyyden taustat valmiiksi: kouluttautuminen, pankki-, vakuutus- ja kirjanpitokumppanien valitseminen, nettisivuston ja blogin käyntiin polkaiseminen ja lukuisat muut yksityiskohdat.  Nämä koin suhteellisen helpoiksi toteuttaa.

Eipä silti yrittäjyyteen riitä, että pyrin tekemään asiat hyvin, laadukkaasti ja oman näköisesti. Tulisi vielä osata kertoa muillekin olemassaolostani. Tunnettuuden lisääminen ja luotettavuuden saavuttaminen on pitkä tie. Sitä ei voi ansaita kuin pikku hiljaa mm. asiakaskokemusten, some- ja muun medianäkyvyyden, kurssien ja viidakkorummun kautta. Aikaraami sivutoimisessa yrittäjyydessä on melko kapea: ainoastaaan illat, viikonloput, pyhät, lomat ja vapaat ovat käytettävissä päätoimen täyttäessä päivät.  

Jokaisessa markkinointioppaassa painotetaan, että tulee jollain lailla erottautua muista saman alan toimijoista. Mikä on se oma valttikorttini, miksi asiakas valitsisi juuri minut. Tuskin kaikilla aloittavilla yrittäjillä on tämä heti kristallinkirkkaana mielessä, vaan se selkiytyy toiminnan lähtiessä pikku hiljaa käyntiin. Mielestäni tässä ideoiden haudontavaiheessa on mukana aimo annos psykologiaa: tunnen oman itseni, vahvuuteni ja kehittymisen paikkani.  Avaan aidon persoonani ja annan näkyä, että arvostan omaa tekemistäni. En lähde myymään tuotteitani alennusmyynnillä, vaan tunnen työni arvon. Vahvoja opettelemisen paikkoja.

Uusyrityskeskuksen koulutuksessa kuvattiin harrastuksen ja liiketoiminnan eroa: harrastustoiminta vie rahaa ja liiketoiminta tuo rahaa. Nähtäväksi jää, kumpaan ryhmään minun tekemiseni johtaa. Tämä kivi oli asetettu elämänkaarelleni käännettäväksi. Onko se ollut keski-ikäistymiseen liittyvää  ryhdistäytymisliikettä ? Vielä on asioita, jotka sytyttävät innostuksen palon. Vielä minä pystyn ja jaksan.  Vaikka keho ilmaisee ikääntymistään, ajatus katkeilee aiempaa useammin ja tekemisistä toipuminen kestää kauemmin. Olen silti tässä, maailman menossa mukana luomassa omaani.

Täyspäi(väi)stä  someilijaa minusta ei tule. Facebookissa mukanaolo luontuu jo. Alkuun viestit ja tapahtumat tuntuivat yhdeltä sekamelskalta. Silmä tottuu ja harjaantuu. Olen oppinut valitsemaan sivustot, joita seuraan. Tiedän miksi niitä seuraan ja tiedostan, miksi jättäydyn joistakin ryhmistä pois. Kiinnostavia ja hyödyllisiä artikkeleita tulee tätä kautta vastaan usein. Muut somekanavat ovat saaneet jäädä.

Asiakkaiden toimeksiannot ja niihin tarttuminen ovat parasta mannaa. Niiden ohella kurssien luotsaamiset ovat mielenkiintoisia. Itse rakennetut kokonaisuudet ovat omia luomuksiani. Tarpeeksi pienet ryhmäkoot auttavat leppoisan tunnelman syntyyn. Joskin yleensä kestää jonkin aikaa ennen kuin kurssilaiset lämpenevät avautumaan omista kokemuksistaan. Joku kurssilainen ei ehkä sano sanaakaan koko aikana ja silti voi saada tarvitsemansa annin kurssista. Luentojen aiheet sivuavat niin monia aihealueita: arjen psykologiaa, elämänasennetta, luonnekysymyksiä, ajanhallintaa ja konkreettisia vinkkejä teemaan liittyen. Oppiminen on molemminpuolista:  kerron omat vinkkini ja saan kurssilaisten kokemuksia.  Palautteen keräämisen jokaisen kurssikerran jälkeen olen kokenut olennaiseksi. Hienoin hetki on, kun joku kurssin päätyttyä ottaa yhteyttä ja kertoo silmät loistaen, että oli saanut inspiraation ja toteuttanut kurssin oppeja.

Olen oivaltanut, että aivan kaikki aiempi tekeminen tukee nykyisiä touhuamisia. Aiempien työnkuvien esiintymiskokemus auttaa jännitystä pysymään aisoissa. Pienet perhoset vatsanpohjassa vain auttavat sopivan vireen löytymiseen. On innostavaa koota kurssi sopivalla yhdistelmällä teoriaa ja keskustelua. Olen uskaltanut luottaa ajatuksenvirtaani, vaikka takeltelisin sanoissani. On palkitseva tunne, kun tiedän puhuvani ajatuksia herättävistä asioista ja saan jättää ne kunkin kuuntelijan mieleen hautumaan.

Olen yrittäjä. Minä yritän. Olla sallivampi ja lempeämpi itselleni. Olla kanssakulkija toiselle ihmiselle. Olla läsnä hetkissä ja osoittaa, että sydän on paikallaan. Tielleni on tuotu upeita ihmisiä ja saan olla heidän kanssaan tekemisissä edelleen. Ei hassumpi tilanne.