Suhteellisen tuoreen yrittäjän mielenliikkeitä

Perustin yritykseni puolisen vuotta sitten. Perustamista edeltävän puolen vuoden aikana tein yrittäjyyden taustat valmiiksi: kouluttautuminen, pankki-, vakuutus- ja kirjanpitokumppanien valitseminen, nettisivuston ja blogin käyntiin polkaiseminen ja lukuisat muut yksityiskohdat.  Nämä koin suhteellisen helpoiksi toteuttaa.

Eipä silti yrittäjyyteen riitä, että pyrin tekemään asiat hyvin, laadukkaasti ja oman näköisesti. Tulisi vielä osata kertoa muillekin olemassaolostani. Tunnettuuden lisääminen ja luotettavuuden saavuttaminen on pitkä tie. Sitä ei voi ansaita kuin pikku hiljaa mm. asiakaskokemusten, some- ja muun medianäkyvyyden, kurssien ja viidakkorummun kautta. Aikaraami sivutoimisessa yrittäjyydessä on melko kapea: ainoastaaan illat, viikonloput, pyhät, lomat ja vapaat ovat käytettävissä päätoimen täyttäessä päivät.  

Jokaisessa markkinointioppaassa painotetaan, että tulee jollain lailla erottautua muista saman alan toimijoista. Mikä on se oma valttikorttini, miksi asiakas valitsisi juuri minut. Tuskin kaikilla aloittavilla yrittäjillä on tämä heti kristallinkirkkaana mielessä, vaan se selkiytyy toiminnan lähtiessä pikku hiljaa käyntiin. Mielestäni tässä ideoiden haudontavaiheessa on mukana aimo annos psykologiaa: tunnen oman itseni, vahvuuteni ja kehittymisen paikkani.  Avaan aidon persoonani ja annan näkyä, että arvostan omaa tekemistäni. En lähde myymään tuotteitani alennusmyynnillä, vaan tunnen työni arvon. Vahvoja opettelemisen paikkoja.

Uusyrityskeskuksen koulutuksessa kuvattiin harrastuksen ja liiketoiminnan eroa: harrastustoiminta vie rahaa ja liiketoiminta tuo rahaa. Nähtäväksi jää, kumpaan ryhmään minun tekemiseni johtaa. Tämä kivi oli asetettu elämänkaarelleni käännettäväksi. Onko se ollut keski-ikäistymiseen liittyvää  ryhdistäytymisliikettä ? Vielä on asioita, jotka sytyttävät innostuksen palon. Vielä minä pystyn ja jaksan.  Vaikka keho ilmaisee ikääntymistään, ajatus katkeilee aiempaa useammin ja tekemisistä toipuminen kestää kauemmin. Olen silti tässä, maailman menossa mukana luomassa omaani.

Täyspäi(väi)stä  someilijaa minusta ei tule. Facebookissa mukanaolo luontuu jo. Alkuun viestit ja tapahtumat tuntuivat yhdeltä sekamelskalta. Silmä tottuu ja harjaantuu. Olen oppinut valitsemaan sivustot, joita seuraan. Tiedän miksi niitä seuraan ja tiedostan, miksi jättäydyn joistakin ryhmistä pois. Kiinnostavia ja hyödyllisiä artikkeleita tulee tätä kautta vastaan usein. Muut somekanavat ovat saaneet jäädä.

Asiakkaiden toimeksiannot ja niihin tarttuminen ovat parasta mannaa. Niiden ohella kurssien luotsaamiset ovat mielenkiintoisia. Itse rakennetut kokonaisuudet ovat omia luomuksiani. Tarpeeksi pienet ryhmäkoot auttavat leppoisan tunnelman syntyyn. Joskin yleensä kestää jonkin aikaa ennen kuin kurssilaiset lämpenevät avautumaan omista kokemuksistaan. Joku kurssilainen ei ehkä sano sanaakaan koko aikana ja silti voi saada tarvitsemansa annin kurssista. Luentojen aiheet sivuavat niin monia aihealueita: arjen psykologiaa, elämänasennetta, luonnekysymyksiä, ajanhallintaa ja konkreettisia vinkkejä teemaan liittyen. Oppiminen on molemminpuolista:  kerron omat vinkkini ja saan kurssilaisten kokemuksia.  Palautteen keräämisen jokaisen kurssikerran jälkeen olen kokenut olennaiseksi. Hienoin hetki on, kun joku kurssin päätyttyä ottaa yhteyttä ja kertoo silmät loistaen, että oli saanut inspiraation ja toteuttanut kurssin oppeja.

Olen oivaltanut, että aivan kaikki aiempi tekeminen tukee nykyisiä touhuamisia. Aiempien työnkuvien esiintymiskokemus auttaa jännitystä pysymään aisoissa. Pienet perhoset vatsanpohjassa vain auttavat sopivan vireen löytymiseen. On innostavaa koota kurssi sopivalla yhdistelmällä teoriaa ja keskustelua. Olen uskaltanut luottaa ajatuksenvirtaani, vaikka takeltelisin sanoissani. On palkitseva tunne, kun tiedän puhuvani ajatuksia herättävistä asioista ja saan jättää ne kunkin kuuntelijan mieleen hautumaan.

Olen yrittäjä. Minä yritän. Olla sallivampi ja lempeämpi itselleni. Olla kanssakulkija toiselle ihmiselle. Olla läsnä hetkissä ja osoittaa, että sydän on paikallaan. Tielleni on tuotu upeita ihmisiä ja saan olla heidän kanssaan tekemisissä edelleen. Ei hassumpi tilanne.

        

 

Case keittiö

Asiakkaani keittiö on jo osittain toimiva ennen järjestämisen aloittamista. Eniten käytetyt astiat, leikkuuveitset ja –laudat, vispilät ja lastat on sijoitettu käden ulottuville. Ylimmäisille hyllyille on laitettu harvemmin tarvittavat tavarat kuten äidin perintökahviastiastot, maljakot ja viinipulloteline. Rikkinäisistä astioista on jo luovuttu. Hyllyille ja vetolaatikoihin on kertynyt tavaraa, joita ei ollut sen kummemmin järjestetty.  Laatikot ja kaappien ovet ovat vielä menneet kiinni. Muovikippoja, pakasterasioita ja kertakäyttöastioita on useammassa paikassa ja niitä on liikaa.

vetolaatikon kuiva-aineet ennen järjestämistä
…ja jälkeen…

Kun visioimme yhdessä lopputulosta raivausta suunnitellessamme, alkuun tulee ajatus vielä muutaman avohyllyn asentamisesta seinälle. Olen vakuuttunut, että kun käymme kaapit ja hyllyt läpi, sinne vapautuu tilaa. Näin saamme paljon pöytätilaa vievät yleiskoneen ja kahvinkeittimen kaappiin. Tärkein asia lopputuloksessa on saada tyhjää lasku- ja työskentelytilaa. Päivittäin käytössä oleva kookas espressokone saa jäädä pöydälle.

laskutila, pöytä ja seinän hyllyt ovat täyttyneet tavaroista
sama kohta järjestämisen jälkeen
tätä tasoa on tarkoitus keventää

 

yleiskone ja kahvinkeitin on siirretty kaappeihin

Kertakäyttöastiat ja –aterimet järjestettiin yhteen muovikoriin, joka kiertää varaston kautta kesäksi mökille. Mökkikäyttöön tulevat myös ylimääräiset ruokailuvälineet ja salaattiottimet. Muovisten säilytysrasioiden, joissa edelliseltä aterioilta jääneitä ruokia säilytetään, määrää vähennetään muutamaan. Pakasterasiat siirretään varastoon sitä  mukaa kun niitä pakastimesta tyhjenee, niille on oma paikkansa varastossa.

Äidiltä peritty kahviastiasto jää aluksi ylähyllyn taaimmaiseksi, mutta nukutun yön jälkeen siitä luovutaan. Astiasto on ollut monessa juhlassa mukana vuosikymmenien ajan, mutta nyt saa väistyä kierrätykseen. Uusia astiastoja on tullut tilalle. Piparkakkumuotteja, patalappuja ja –kintaita sekä mausteita on yli tarpeen. Mausteita tosin kuluu paljon usein vieraille, ystäville tai myyjäisiin leipovalla emännällä.

mausteita ennen läpikäyntiä
mausteita ennen läpikäyntiä
hyllyn mausteet järjestämisen jälkeen

Erikokoiset kattilat ja kakkuvuoat ovat kätevästi pyörivillä metallihyllyillä kulmakaapissa. Piirakkavuokia ja matalia uunivuokia on suuri määrä, mutta niin on ruokailijoitakin lähisuvun ja ystävien kokoontuessa yhteen.

osa kattilakaapista pöydälle tyhjennettynä
piirakka- ja uunivuoat kätevässä avohyllyssä

Resepti- ja lehtikasoihin emme tällä erää käy yhdessä käsiksi. Nämä keskittymistä ja runsaasti aikaa vievät selvittämiset jäävät emännän ja isännän itse tehtäviksi. Ohjeistan käymään nämä läpi kriittisesti ja miettimään, mitä kaikkea ehtii realistisesti lukemaan ja kokeilemaan.

kulmakaapin uusi järjestys
uusi hyllyjärjestys, jossa tavarat helposti esiin otettavia

Käymme läpi suhteellisen kapean siivouskaapin sisällön.  Siivousaineet ja –tarvikkeet jäävät siististi mataliin ja kapeisiin vetolaatikoihin. Imurin saa nyt otettua helposti esille, kun ei ole tavaraa edessä.

Tietyt tavarat tulee olla tietyissä tutuissa paikoissa, onhan tarkoitus että arki on sujuvaa ja tavarat löydetään. Tulitikut, kynä ja kumi, kumilenksut, aamupuurokattila, teemukit, espressokupit, soppakulho, keksipurkki ja viinipullonavaaja. Nämä kertovat joistakin arjen hyviksi koetuista rutiineista. Emäntä kokkaa ja leipoo paljon. Isäntä ratkoo sanaristikkoja. Päällimmäisenä kuitenkin se aivan upea elämästä nautiskelun taito. Siinä on monella opittavaa.

 

 

Jääkaappi, taikinajuuri ja surviaisen toukat

Milloin viimeksi siivosit jääkaappisi ? En tarkoita sitä hätäistä sutaisua, kun maitopurkki kaatuu. Vaan koko sisällön perusteellista läpikäymistä hylly ja tuote kerrallaan.

Jääkaappien yleistyessä 1950-luvulla ja pakastimien muutamaa vuosikymmentä myöhemmin elintarvikkeiden säilytys kodeissa helpottui oleellisesti. Se toi mukanaan helppouden ostaa ruokaa enemmän kerralla ja käyttää pikkuhiljaa tarpeen mukaan.  Jääkaapit alkoivat täyttyä. Samalla tuli myös helppous unohtaa syvien hyllyjen takimmaiset tuotteet.

Järjestä riittävästi häiriötöntä aikaa ja laita jääkaappisi järjestykseen.  Suosittelen ottamaan hyllyt ja lokerot kerralla tyhjiksi. Pura tuotteet siihen vapaaseen laskutilaan, joka keittiöstäsi (toivottavasti) löytyy. Pese ensin kaappi kunnolla. Käy läpi tuotteiden päivämäärät ja poista kaikki vanhentuneet.  Löytyykö vuosia sitten vanhentunut salaatti- tai grillauskastike ? Tai puoliksi käytetty, perälle sullottu oliivipurkki, jossa on tasainen homekuorrutus ?  Sijoittele saman tyyppiset tuotteet vierekkäin kuten voileipätarvikkeet, hillot, juomat ja edellisiltä aterioilta jääneet ruuat.  Ylijäämäruuat on kätevä pakata säilytysrasioihin. Jos rasia ei ole läpinäkyvä, kirjoita sisältö rasian päälle liimattavaan teippiin. Jos rakastat homejuustoja tai muita voimakkaasti tuoksuvia herkkuja, säilytä avatut pakkaukset tiiviissä rasiassa. Jos tuoksut ovat jo päässeet leviämään, voit käyttää sitruunaa, soodaa tai kosteaa suodatinpussia hajujen poistamiseksi. Lisävinkkejä näyttää olevan netti pullollaan.

Omassa jääkaapissani kriittinen paikka on hylly avatun litran jogurttipurkin yläpuolella. Ellei purkin suu ole siisti, kovettunut massa takertuu ylempään hyllyyn ja sitä saa jynssätä hartiavoimin irti. Mitä pidempään katseeni on onnistunut välttelemään suurenevaa tahnakerrostumaa, sitä enemmän hankaus- ja hartiavoimia tarvitsen.

Kun tavaroita ei ole jääkaapissa liikaa eikä eri tuotteita ole ladottu päällekkäin, näet helposti onko tarvetta kaupassa käyntiin vai pärjäätkö muutaman päivän jääkaapin varastoilla.  Ruokakaupasta tullessasi laita uusimmat tuotteet taaimmaisiksi ja nosta vanhemmat eteen. Näin muistat käyttää aiemmin hankitut ruuat ensin .

Meidän  jääkaapissamme elää lasipurkissa taikinajuuri. Se sai alkunsa puolisen vuotta sitten perheeni miesten siihen innostuttua. Ruokkimalla juurta jauhoilla ja vedellä silloin tällöin se pysyy voimissaan ja siitä saa hyvän pohjan erilaisiin leipä- ja sämpylätaikinoihin.

Isälläni – innokkaalla kalamiehellä – oli tapana säilyttää surviaisen toukkia jääkaappimme sisäovessa pienessä muovipurkissa. Muistan olleeni aika huojentunut kesän koittaessa, kun maa suli ja syöteiksi vaihtuivat kastemadot.

Se kuinka paljon jääkaapissa on tavaraa, on suoraan verrannollinen perheenjäsenten lukumäärään. Yhden hengen taloudessa voi olla aikoja, jolloin kaapista löytyy vain tuorejuustorasia ja valo. Yövieraita odotellessa hyllyt ovat väliaikaisesti täydempiä. Tuttavieni kymmenen henkilön uusperheessä kymmenen litraa maitoa on ihan normisetti ja jääkaappeja onkin useampi. Näissä suurperheissä arjen rutiinit ruokahuoltoineen tulee olla melkoisen hallussa.

Oli jääkaapin sisältö niukka tai runsas, kaappia on ilo käyttää, kun tuotteilla on omat paikkansa. Näet tavaroita siirtämättä mitä hyllyillä ja lokeroissa on. Ruuanvalmistus käy vaivatta.  Ruoka ja herkuttelu kun ovat  niitä elämän suuria nautintoja.