Arjen vauhdista maadoittamiseen ja onnenpipanoihin

Koska pyrin välttämään sanaa ”kiire”, voisi viime viikkoja luonnehtia sanoilla ”on ollut kaikenlaista”. Itse olen itselleni kaikki nuo tekemiset elämääni sijoittanut. Ihan vapaaehtoisesti. Tehokasta kyllä suunnitella tehtävät asiat valmiiksi kalenteriin. Silti olen hetkeksi tainnut unohtaa sen mitä itse kursseillani kehoitan: jätä kalenteriin myös suunnittelematonta aikaa, aikaa hetken mielijohteisiin ja rentoiluun.

Nyt tarvitaan oman itsen ja mielen maadoittamista. Onnistun siinä, kun maltan rauhoittua ja aistia ne asiat ympärilläni, jotka tuovat tyyneyttä ja onnellisuutta. Olen vuosia sitten aloittanut kirjaamaan muistiin omia onnenpipanoitani. Niistä ammennan näin hetkinä, kun olen saattanut itseni liiallisen touhuamisen tiheään viidakkoon.

Pehmeät petivaatteet, joiden väliin sujahtaa. Lämmin ja pehmeä matto kylpyhuoneessa jalkojen alla. Linnunlaulu. Jazzradiokanava soi taustalla ja silitän vaatteita kaikessa rauhassa. Isojen lumihiutaleiden liikehdinnän seuraaminen sisätiloissa kuivassa ja lämpimässä. Sulavan maan tuoksu. Kissan syliintulo, kehräys ja käpertyminen niin että kädet ja käpälät ovat suloisessa sekasotkussa.

Parasta on, kun yhtäkkiä – kaiken tämän soheltamisen, huolestumisen, aikaansaamattumuuden ja riittämättömyyden tunteiden jälkeen – saan sisimpääni tyynen olon. Silloin oikein lillun siinä tunteessa, asettaudun mukavasti tunteen vietäväksi, ehkä onnellisen poissaoleva katse kasvoillani. Viimeksi tyyneys yllätti eräänä lauantai-iltapäivänä ollessani asioilla mieheni kanssa läheisessä kauppakeskuksessa. Jossain kirjaston ja eläinkaupan jälkeen – ennen ruokakauppaa – päätimme poiketa kahville ja paakkelseille. Pam ! – ja yhtäkkiä oli niin hyvä olla. Kaikki tyyneys oli siinä läsnä – tuossa hetkessä. Tunne tuntui mukavana lämpönä sydämen kohdalla. Kaikki on hyvin. Elämä kantaa.

Arjen vauhdin kiihtyessä liiaksi, sekä fyysinen että psyykkinen pysähtyminen maadoittaa. Hidastaessa näkee, kuulee ja tuntee oman elämänsä kiitollisuuden aiheet selkeämmin. Kaikilla meistä ne ovat olemassa.

Siivouspäivä

Minkälaisia tuntemuksia kehossasi yllä oleva otsikko saa aikaan ? Harvemmalla varmaan varsinaisia ilonkiljahduksia.  Ehkä sen sijaan huokauksia: ”ai taasko”, ”hoh- hoijaa – väsyttää”, ”pitäisihän tässä jaksaa”, ”kun ne vieraatkin tulee”.

Tunnustaudun siivouksessa lieväksi marttyyriksi. Hujautan imuroinnit, moppaukset ja pölynpyyhkimiset sujuvasti ihan itsekseni, nopeampaan kuin pyytämällä apua. Siippani tekee paljon tarkempaa jälkeä kuin minä ja aikaa kuluu tietysti enemmän. Miten saakin puoli tuntia kulumaan pelkän yläkerran imuroinnissa ?  Voi minua kärsimätöntä.  Teinit kyllä tarttuvat imurin varteen kun pyydän, tulee vain pyydettyä turhan harvoin. Näillä apujoukoilla on aika säälittävää ryhtyä marttyyriksi.

Tavaraa alkaa helposti kinostua tasoille ja lattioille. Mitä enemmän näitä kasoja on, sitä enemmän aikaa siivoukseen saa varata. Jos siis haluat nopeuttaa siivousta, pidä tasot ja lattiapinnat mahdollisimman tyhjinä.  Yksi jakaa siivouksen useammalle päivälle, toinen tekee yhdellä kertaa koko urakan. Jos tekee useampana päivänä, suosittelen kellottamaan eri osiot, jotta tiedät paljonko aikaa tulee varata. 20 minuutissa ehtii meillä siivota 2 vessaa ja kylpyhuonetta.  Minun siivousvauhdillani ja – tarkkuudellani.

Siivous lähtee käyntiin sujuvasti, kun imuri on helposti saatavilla. Kaapin etuosassa ja niin ettei sen päälle ole lastattu tavaraa.  Imurointi on itselleni ok, mutta pölypussin täyttymistä en muista tarkistaa. Aika olennainen seikka siinä huoneilman pölyn vähentämisessä. Siksi työnjakomme menee niin, että toinen enimmäkseen imuroi ja toinen vahtii pölypusseja.

Mattojen materiaalia kannattaa miettiä ostovaiheessa. Puuvillamatot tuntuvat ainakin kissatalouteen järkevimmiltä. Muut materiaalit imaisevat hulppean määrän karvoja sisäänsä näyttämättä koskaan siistiltä. Eipä järki päätäni pakottanut siinä vaiheessa kun ostin karvalankamatot sinkkukotiini. Enpä tiennyt tulevaa. Lisäksi mattojen ulosviemistä ja tamppausta olisi hyvä harrastaa aika ajoin – siitä tulee uskomattoman raikas tuoksu. Lattioiden luuttuaminen on joutuisaa, kun on kunnon moppi ja lattiapinta on vapaana tavaroista.

Pölyjen pyyhintä on henkilökohtainen inhokkini, en osaa sitä kauniimmin kuvailla. Mitä vähemmän pyyhittäviä tasoja ja mitä vähemmän tavaroita tasoilla, sitä parempi.  Kolmekymppisenä yllättänyt pehmolelukauteni meni ohi. Liekö syynä ollut lapsuuden niukat lelut, kun noihin ylipäätään hurahdin. Hyllyt tulivat joka tapauksessa täyteen. Yhtenä päivänä lähti koko pehmeiden otusten joukkio kirpputorille ja ainakin yhden hyllystön pölymäärä varmasti väheni.  Pölyt pyyhin mikrokuituliinoilla, ensin kostella sitten kuivalla. En ole varma meneekö ihan marttojen suositusten mukaan.  Siivouksessa pärjään yhdellä yleispuhdistusaineella plus wc-pyttyyn on oma aineensa.  On turha kantaa vettä kotiin eli tiivisteet ovat hyvä valinta. Lisää vesi vasta kotona.

Oman keittiöni tasoja katsellessani mietin, onko esillä turhan paljon tavaraa. Pinnat ja tasot ovat palvelleet jo 20-vuotta ja kulumia ilman muuta näkyy. Koen kuitenkin sekä kodikkaaksi että käytännölliseksi, että kauhat, lastat, hedelmät, sipulit ja tuikkukynttilät ovat kauniissa kulhoissa. Elävää ja omannäköistä,  joskin siivotessa aikaa vievempää.

Hyvä olisi, jos aika ajoin inspiroituisi siivoamaan. Silloin on kirjaimellisesti helpompi hengittää, varsinkin pölyallergikkojen ja lemmikkieläintalouksien. Pääsisikö siivoukseen liittyvistä mahdollisista huokauksista paremmin yli, jos vaan pistettäisiin lempimusiikkia taustalle, oltaisiin kiitollisia kun on koti jota siivota, terveyttä tehdä siivous itse ja ihmisiä joita kutsua kylään siivottuun kotiin ?

Kahden täysin uuden asunnon jälkeen totesin ystävälleni nykyisessä – jo aikaa nähneessä – asunnossamme: mieluummin otan tämän kuluneen muovimaton ja miehen elämääni kuin uuden laminaattilattian ja sinkkuuden. Kiitollisuuden konkretiaa ?