Tehtävä- ja ostoslistoja

Asioita tuppaa tupsahtelemaan mieleen. Tämäkin tulisi hoitaa. Muistaisinpa tämän vielä hetken päästä. Olen kokenut itselläni toimivaksi laittaa asiat muistiin saman tien.

Kerään tehtävälistaa, jossa on kolme eri osastoa. Alkavalla viikolla hoidettavat asiat kerään ensimmäiseen sarakkeeseen. Viikonloppuna – yleensä sunnuntaisin – siirrän nuo tehtävät asiat paperiseen kalenteriini niihin ajankohtiin, jolloin minulla on aikaa hoitaa ne. Semi-kiireelliset eivät ole niitä kaikkein tulen polttavimpia hoidettavia, mutta vaativat huomiota lähiviikkoina. Kolmanteen sarakkeeseen kirjaan pidemmän aikavälin asiat. Ne ovat asioita, jotka ovat isompia, aikaa vievempiä kokonaisuuksia tai joista haaveilen.  Asioita, joita olen jo pidempään pohtinut, mutta joita en syystä tai toisesta ole pystynyt vielä toteuttamaan.

tehtavalista

Olen lukenut tehtävälistojen tekemisestä jo vuosia sitten. Itselleni merkittävin vaihe asioiden harteilta pois saamiseen oli vapaiden ajatusten vaihe, jolloin listasin kaikki mahdolliset mieleen tulevat hoidettavat asiat. Siinä ne olivat kaikki kirjattuina. Ei tarvinnut enää muistella erillisiä asioita, tuli vain muistaa että olin tehnyt listan.  Kun aloin ryhmitellä listan asioita kiireellisyysjärjestykseen, samalla karsiutuivat  pois asiat, jotka eivät enää tuntuneetkaan tärkeiltä. Ja toisaalta asiat, jotka tuntuivat juuri minulle tärkeiltä, vahvistuivat. Tärkeät asiat tuntuivat painottuvan omaan hyvinvointiini.

Listausten tulisi olla kuitenkin riittävän kevyitä, ei ihan tolkuttoman pitkiä. Ettei ihan stressaannu pelkästä listan silmäilystä saati toteuttamisesta. Tärkeänä pidän myös uusien listojen tekemisen siinä vaiheessa, kun jo tehtyjä, yliviivattuja asioita alkaa olla enemmän kuin tekemättömiä. Siinä kohtaa voi jo ylpeänä kehua itseään: wau – olenpa saanut kaikenlaista aikaan.

Omat tekemiseni ovat selkeästi jäsentyneet listausten myötä. Äskettäin yhdistin yrityksen ja vapaa-ajan tehtävälistat. Nyt tuijottelen vain yhtä listaa ja siitä hahmotan tulevien viikkojen touhuamisia. Tunnustan, että tietyt harvat ja ei-niin-mieluisat asiat siirtyvät sujuvasti kiireellisestä sinne pidemmän aikavälin sarakkeeseen.  Helppoa – yliviivaat yhdestä paikasta ja kirjoitat toiseen paikkaan. Minulla se on vuodesta toiseen ikkunanpesu. Ainoastaan kevätaurinko saa aikaan sen pienen ohikiitävän inspiraation aiheeseen. Tunteesta tulee ottaa kiinni nopeasti ja ryhtyä toimeen, muuten hetki menee ohi ja siirtyy jälleen ties kuinka kauas.

window-1644844__340

Ostoslista ruokakauppaan syntyy sitä mukaa kun puutteita huomataan. Sitten vain arvotaan, kuka ehtii parhaiten kauppaan. Etukäteissuunnittelun olen todennut kannattavan erityisesti kutsuttujen yökyläläisten saapuessa. Homma sujuu niin saumattomasti, kun on mietittynä tarjoamiset etukäteen, käyty kaupassa ja tuumailtu mitä kaikkea voi valmistella etukäteen. Näin jää aikaa todelliseen läsnäoloon vieraiden kanssa.

table-71380__340

Listojen tarkoitus on keventää elämää ja vähentää muistinvaraisia asioita, ei olla henkisenä taakkana tekemättömistä töistä. Jokainen pohtii sen itselleen sopivimman tavan saada arki sujumaan ja asiat hoitumaan. Itselleen mieluisten ja rentouttavien asioiden sisällyttäminen elämään on vähintään yhtä tärkeää.

legs-434918__340

 

Otteita kissa- ja uusperheen järjestyksestä

Parisen vuotta sitten jonkin aikaa kestänyt sinkkuelämäni vaihtui kertaheitolla uusperhe-elämäksi. Melkein samassa rysäyksessä kaksi kissaa hyväksyivät meidät palvelijoikseen. Kodin järjestysasiat siis jonkin verran muuttuivat. Olikin yhtäkkiä moninkertainen määrä huomioitavia asioita. Ja ihmisiä. Ja eläimiä.

Sinkkukotiin ostamani eteisen pyöreät matot eivät enää kahden karvapallon kanssa arkea eläessämme pysyneetkään siistinä. Nyt ne imaisevat käsittämättömän määrän kissankarvaa sisäänsä ja imurointi vain tuo karvat vähän pinnemmalle. Ainoa tehokas konsti saada suurin osa karvoista pois – ja hetkellinen siisteyden tunne – on karstata matot kissankarstalla – sillä liian kovalla joka ei ole kisujen mieleen. Sisustukseen on hiipinyt erinäköisiä kapistuksia, jotka eivät ole esteettisesti niitä kaikkein kauneimpia. Kiipeilypuu on juuri siinä sohvan kulmassa, johon karvapoika mieluiten teroittaa kyntensä. Tietää kyllä, mihin on toivottavaa raapia, mutta velmuilee ja kynnet osuvat useimmiten sohvaan. Suurempi kiipeilyteline on ikkunan edessä – sen yläritsiltä on leppoisaa tarkkailla lintuja ja oravia. En ole näitä kumpaakaan kalustetta bongannut sisustuslehdistä. Mutta kisut tykkää.

img_1230      img_1232

Olen etuoikeutettu päästessäni mukaan teini-ikäisten elämään toiseksi aikuiseksi avopuolisoni lapsille. Tupsahdin ihan pystymetsästä heidän elämäänsä ja päinvastoin.  Kun alkuhämmennyksestä on toivuttu, uusperheemme on onnistunut hakemaan oman ainutkertaisen muotonsa. Tytär on meillä harvemmin, poika aina kaksi viikkoa kerrallaan. Olen oppinut, että tietyistä asioista tulee muistuttaa kuukausien ajan, minkä jälkeen niistä vasta tulee rutiinia. Kuten kissojen hiekkalaatikoiden siistiminen iltaisin. Olen huomannut, että kasvavan nuoren miehen ruokahalu on myös kasvava ja siinä eivät pöydälle jäävät leivänmurukasat saa paljoa huomiota.

Lasten huoneet ovat heidän valtakuntaansa. Aluksi olivat pelkät seinät. Pikku hiljaa olemme sisustaneet lasten mielipiteitä kuunnellen. Toiselle sopi sälekaihtimet, toinen halusi verhot.  Pojan vaatekaappi näyttää minun silmiini kuin olisi pommin jäljiltä. Hän itse löytää sieltä vaatteensa. Turha kuitenkaan silittää t-paitoja ja collegehousuja, kun ne päätyvät joka tapauksessa epämääräiseen myttyyn vaatekaapin hyllylle.  Pituuskasvu on nyt niin nopeaa, että uusia vaatteita on tarpeen ostaa vähän väliä.

img_1235     img_1236

Löysin erinomaisen paikan, joka vastaanottaa hyväkuntoisia lasten (ja aikuistenkin) vaatteita, leluja ja harrastusvälineitä – Hope ry Kaikki saatu tavara lahjoitetaan vähävaraisille perheille. Voiko enää järkevämmin kanavoida käytettyjä, siistejä vaatteita ja tarvikkeita.

Tyttären huone on haastavaa saada viihtyisän,  kodikkaan ja asutun näköiseksi, kun hänen arjen tavaroitaan ei siellä juuri ole.  Saada se elämisen jälki. Ehkä se tällä erää tulee pyykkitelineistä, jotka ottavat paikkansa huoneesta, kun tytär ei ole meillä.  Tai jumppapallostani,  jonka hankin pari vuotta sitten kotiin. Että on sitten helpompi tehdä kuntopiiriä kotona. Kertaakaan en ole kotona kuntopiireillyt.

Kotimme on monen ihmisen ja eläimen turvasatama.  Kissoille riittää ruuan tarjoilija, hiekkalaatikon puhdistaja, terassin oven avaaja ja rapsuttaja. Periaatteessa sama kuka se on, kunhan homma toimii saumattomasti. Ei suuria viiveitä edellisiin, niin ei mene ihan mahdottomaksi naukumiseksi.  Ihmisille toivon kotimme olevan paikka, jossa voi olla rennosti pitkin tai poikin, huonolla tai hyvällä tuulella – ja silti hyväksyttynä.   Paikka, jossa voi ladata akkuja, toisinaan emännöidä tai isännöidä, tuntea kodin turvallisuutta, arkea joka kantaa.

tuolit-kahvilassa