Case kirjahylly

Asiakkaan kirjahylly on kattoon saakka täynnä. Hyllyt ovat sen verran leveitä, että kirjoja mahtuu kahteen riviin. Kirjoja on useamman sukupolven ajalta. Lisäksi hyllyssä on lehtiä, pelejä ja leluja.

ennen3     ennen2

ennen5

Aloitamme leluista. Rikkinäiset roskiin ja käyttökelpoiset säästetään. Osa leluista on vajaat 50 vuotta vanhoja – nostalgiaa on siis mukana roppakaupalla. Lautapelit ovat aina olleet osa tämän perheen ajanviettoa, niitä on kertynyt kymmenittäin. Pelejä on tilanpuutteen vuoksi vielä kahdessa muussakin paikassa. Niihin emme vielä pääse käsiksi. Tavaroiden kokonaismäärä konkretisoituu selkeänä, kun kokoamme jäävät tavarat lattialle – lelut, pelit ja kirjat omiin kasoihinsa.

h-keski1

Kirjoja aletaan tyhjentää systemaattisesti hylly hyllyltä ylhäältä alkaen. Eri aihepiirit muodostuvat itsestään: klassikot, tietokirjallisuus, perityt kirjasarjat, kaunokirjallisuus sekä lasten- ja nuorten kirjat. Kirpputoreilla kirjojen menekki vaikuttaa olevan laskussa – tarjontaa sielläkin on yksinkertaisesti liikaa. Niinpä poisheitettävät pehmeäkantiset kirjat laitetaan paperinkeräykseen. Kovakantiset lähtevät jäteasemalle energiajätteeksi.

h-keski3

Aikakauslehdistä on säästetty sekä vuosikertoja että irtonumeroita. Säilytettävät  lehdet jaotellaan puutarhan hoitoon, ruuanlaittoon ja sisustukseen liittyviin.  Tämä asiakas on toiminut kuten moni muukin – eli ottanut talteen isot pinot lehtiä, jotka sisältävät mielenkiintoisia artikkeleita. Tilaa säästävämpi ratkaisu on leikata saman tien talteen vain artikkeli ja heittää lehti pois. Ja varmistaa, että artikkeli on todellakin sellainen, johon haluaa ja ehtii palata.  Jokaisen kannattaa omalta kohdaltaan miettiä, tilaako lehden ja onko sitä aikaa lukea. Vai olisiko toimivampi vaihtoehto ostaa irtonumero silloin tällöin.

Kun järjestettävässä kohteessa on useamman henkilön tavaroita, tulee raivaustilanteessa esiin erilaisia näkökantoja esim. kirjojen säilyttämisestä. Tämä kirjasarja on peritty minun suvultani, ei sitä voi laittaa pois. Suomalaiset ovat erityisen tarkkoja perityistä tai lahjaksi saaduista tavaroista. Ajatellaan helposti, että jos laitan tämän pois, se loukkaa lahjanantajaa (joka saattaa olla jo edesmennyt). Lahjaa annettaessa tilanne on ollut omansa: antaja on halunnut antaa jotakin, jonka on ajatellut ilahduttavan lahjan saajaa. On siinä sitten onnistunut tai ei. Varmastikaan kukaan lahjan antaja ei ole tarkoittanut, että muutosta ja vuosikymmenestä toiseen lahjan saaja pähkäilee, mitähän tälle nyt tekisi.  Perityt tavarat tuovat muistoja läheisistä ja rakkaista ihmisistä. Ne kuitenkin kuuluivat sen toisen henkilön elämään etkä loukkaa häntä, jos luovut niistä. Muistot säilyvät sydämessä, tavarat vain herättelevät muistoja. Kenties päästämällä irti muistorikkaista tavaroista, alat olla valmiimpi luopumaan menneestä elämänvaiheesta ja jatkat elämää eteenpäin. Tai sitten et halua luopua niistä ollenkaan ja sekin on jokaisen henkilökohtainen ratkaisu.

jalkeen1     jalkeen4

Tälle asiakkaalle kirjahyllyn järjestäminen on jo kolmas järjestämiskohde. Yhteistyö on sujunut alusta asti hyvin.  On syntynyt kirjoittamattomia sääntöjä – näinhän me tämä homma hoidetaan – samalla tyylillä kuin ennenkin.  Reipasta tahtia parisen tuntia kerrallaan.  Välillä toiselle henkilölle kuuluvien tavaroiden kohtalon kyselyä,  verensokerin tasaisena pitämistä, täsmäkysymyksiä kun asiakkaalle tulee vaikea päätös eteen. Kannustusta, huumoria, valokuvia edistymisestä. Asiakkaan henkilökohtaisen tahdin ja päätöksentekonopeuden huomioimista. Lopputuloksen visiointia  ja pisteenä iin päällä lopputuloksesta nauttimista.

Toivon että saamme yhdessä jatkaa tätä projektia. Silloin tulemme jossain vaiheessa siihen kriittiseen pisteeseen, että järjestettyjä tiloja on enemmän kuin järjestämättömiä. Yhä useammalla tavaralla on oma paikkansa eikä aikaa kulu etsimiseen. Oma luontainen tavaratasapaino on löytynyt. Koti on viihtyisä paikka, jossa keho ja sielu saa levätä.

yin-and-yang-1494542_1280

 

Hyötyliikuntaa, roskaamista ja kierrätystä

Kävelen osan työmatkastani, vaikka pääsisin bussilla suurin piirtein ovelta ovelle. Matkan varrella on (vapaaehtoinen) aamuinen työsarka – rinne ja alikulkukäytävä, jotka ovat lähellä täyden palvelun huoltoasemaa. Kerään joka arkiaamu rinteestä roskia. Olen tehnyt sitä nyt puolisen vuotta. Toistaiseksi roskaajat ovat nopeampia kuin minä eli uutta materiaalia riittää. TOP 6 listassa ovat kolmioleipäpakkaukset, juomamukit ja -tölkit,  karkkipaperit,  pikaruokapaperit ja  valmispizzapakkaukset.

can-696583__180

Vaikka itse en roskia keräisikään, onhan tällä työllistävä vaikutus: joku ostaa ruokaa tai juomaa ja heittää pakkauksen kadulle. Sitten tulee joku toinen ja kerää pakkaukset roskasäiliöihin.  Ehkä joillakin on väärä oletus, että roskisten käyttö kuuluu vain harvoille ja valituille. Kuten siistimistä ammatikseen tekeville. He ovat turhan aliarvostettu mutta todella tärkeä ammattikunta.  Harmi kun olen valokuvia karsiessani hävittänyt sen otoksen, jossa Pekingissä viisi siivoojaa rinnakkain lakaisee leveää jalankulkuväylää leveillä harjoilla, kun trooppinen sadekuuro piiskaa ja saa kadut lainehtimaan. Hymyssä suin – vaikka vettä tulee edelleen kaatamalla ja silti hymyillään kohteliaasti kuvaa ottavalle turistille.

sweeper-1687444__180

Onneksi työpaikkojen toimitilasiivous on hiukan fiksummalla pohjalla. Aikuiset ihmiset sisätyössä eivät kai saa aikaiseksi suuria sotkua. Vain omassa päässään henkisiä sotkuja ja solmuja. Ehkä pikkujoulujen aikaan saattaa mennä riehaantumisen puolelle ja tulla ylimääräistä siistittävää.

Pyrin välttämään paasausta ja arvostelua – ja uskomaan jokaisen ihmisen sisältä löytyvään hyvään. Roskaamisessa tämä hyvä ei kuitenkaan tunnu monellakaan loistavan ulospäin. Kun auton ikkuna rullataan auki ja heitetään roskaa suoraan vaan ikkunasta ulos kadulle. Kun tupakka heitetään palavana maahan bussiin noustessa – edes sitä tumppaamatta. Kun oluttölkki heitetään saman tien juuri siihen kohtaan, missä se tyhjenee.  Silloin näen punaista. Missä on vastuullisuus, missä on maalaisjärki ?  Alkukantainen itsesuojeluvaisto tukkinee suuni näissä tilanteissa, mutta jäisen tuijotuksen saan aikaan.  Ymmärrykseni mukaan lasten asenteet alkavat muotoutua lapsen arjessa vaikuttavien aikuisten esimerkin pohjalta.  Minun seurassani liikkuvat lapset ja aikuiset saavat välittömästi tapakasvatusta, jos rupeavat viskelemään.

cigarettes-441216__180

Tilastokeskuksen tuoreimman tutkimuksen mukaan suomalainen kotitalous tuottaa jätettä keskimäärin 481 kiloa vuodessa. Hiukan haasteellista konkretisoida noin suurta lukua.  Jos yksi sekajätepussi painaa vaikka 2 kiloa, näitä pussukoita kertyy vuodessa 240 kpl. On se melkoinen kasa.

garbage-1260833__180

Suomessa kierrätys on tehty helpoksi ja suurimmalta osin maksuttomaksi. Tietoa asioista on tarjolla runsaasti. Esimerkiksi taloyhtiöillä on eri jätesäiliöt bio- ja sekajätteelle, paperille, kartongille sekä nykyisin jo lasille ja metallillekin. Muovijätepisteet yleistyvät.  SER-jäte- ja paristonkeräyspisteet löytyvät suurimmista marketeista. Isommat jätekuormat voi viedä jäteasemille, jossa taksat ovat varsin kohtuullisia. Itse olen huomannut sekajätteen määrän vähintään puolittuneen, kun lajittelemme muovijätteet erikseen.

Maailmassa on suurempiakin epäkohtia kuin roskaaminen ja kierrättämättömyys. Nämä kuitenkin vaikuttavat ympäristömme viihtyisyyteen, jätteiden määrään ja sitä kautta jätemaksuihinkin.  Pieniä mutta tärkeitä ruohonjuuritason asioita – niitä joihin on helppo omalla toiminnalla vaikuttaa.

Huomisaamuna taasen näen, mitä kanssatallaajani ovat syöneet ja juoneet, mitä pakkauksia hylänneet. Jännää tämä elämä.  Ja aina ihan uusi aamu.

dragonfly-1729157__180

Hattu ja hankkimisen sääntöjä

Olen hankinnoissani minimalisti.

En (enää) tee heräteostoksia, vaan vaateinventaarion myötä tiedän mitä todella tarvitsen. Olen alkuvuoden pitänyt kirjaa vaate- ja asustehankinnoistani ja eurosaldo on tähän saakka 183 €. Naisihmiselle taitaa olla melkoisen hillitty summa. Hankinnat ovat pohjallisia, sukkahousuja, polvisukkia, yhdet kumisaappaat ja sateenvarjo (edellinen kääntyi tuulessa nurinpäin).

rain-791893__180

Olen ihan itse kehitellyt hankkimiseen liittyviä sääntöjä.  En saa edes poiketa alusvaatekauppaan niin kauan kun minulla on siistejä settejä yhden laatikollisen verran. Tässä kohtaa – itseni tuntien – en pystyisi välttämään ostoksia. Ostan aina ylä- ja alaosan samalla kertaa ja samaa sarjaa. Nyt siskoni päästää äänekkään ja roisin naurun. ”Tiedetään”.

Sääntö numero kaksi. En saa ostaa uutta hajuvettä ennen kuin edellinen on käytetty loppuun. Oppimani mukaan hajuvedet menettävät aikaa myöten parhaan tuoksunsa vaikka ne säilytettäisiin alkuperäisessä kartonkipakkauksessaan valolta suojassa. Yhdellä hajuvedellä kerrallaan olen pärjäillyt.

En saa uutta huulipunaa ennen kuin käytössä oleva on kaiveltu huulipunasiveltimellä tarkasti pohjia myöten loppuun. Huulipunaa on vielä todella paljon siellä kuopassa. Naistenlehden mukaan eräässä tehdyssä tutkimuksessa on mitattu, että päivittäin huulipunaa käyttävät naiset syövät elämänsä aikana sitä useita kiloja – ja miehet siinä sivussa – se siitä hyötykäytöstä sitten.

lipstick-1367771__180

Tarkan markan tyttö siis täällä päässä.

Sitten kun ylenpalttinen säästäväisyys tuntuu käyvän ylivoimaiseksi, tilaan kasvo- tai käsihoidon, varaan pöydän siihen uuteen ravintolaan jota en ole vielä ehtinyt kokea tai ostan konserttilipun.  Samaan hengen vetoon voin todeta olevani maailman hyväosaisten joukossa. Katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja olosuhteisiin nähden riittävän lämpimät vaatteet päällä ovat ne perustarpeista ensimmäiset – tämän jälkeen tulevat asiat eivät kaikki ole elintärkeitä.

On mielenkiintoista kuunnella tuttavapiirin kommentteja tavaran hankkimisesta. Yksi odottaa Hulluja Päiviä ja menee katselemaan olisiko siellä jotain uutta ja kivaa.  Toinen ottaa puseroita käyttöönsä sieltä vaatehyllyn etuosasta eikä tiedä mitä takaosasta löytyisi, kun hylly on ääriään myöten täynnä tai liian syvä. Kolmas siedätyshoidattaa itseään menemällä kirpputorille, katselemalla tavaroita ja toteamalla: tällaisiakin olisi tarjolla, mutta en nyt tarvitse näitä. Olemme erilaisia tavaranhankkijoita, jokaisella on oma henkilökohtainen suhteensa tavaraan. Metsästäjä-keräilijä kulttuurista on tultu pitkä matka tähän materialistisen runsauden aikaan.

Jonkinlainen sekoitus minimalistia ja nautiskelijaa on kehollistunut näppäimistön tälle puolelle. Tunnustan, että nyt tuo vuoden ostossaldo kasvaa kerralla useammalla kymmenellä eurolla, kun löysin hattukaupan Hattu.fi ja sieltä aivan ihanan syyshatun (jota tarvitsen).   Ei siis absoluuttista minimalismia.

lilmil

Autotallin raivausprojekti ja koulutuksen starttaaminen

Varasin asiakkaani autotallin järjestämiseen reilusti aikaa sillä kohde oli melko kaukana kodistani ja edellytti yöpymistä.  Perjantai-iltana kartoitimme tilanteen ja hyvissä ajoin lauantaiaamuna kävimme rivakasti toimeen.

ennen1s

ennen2s

Asiakkaani ei alun perinkään ollut ajatellut autotallia autolle vaan tavaroiden säilytykseen. Noin 20 neliön tila toimi varastona, korkeat avohyllyt kiertävät kahta pitkää seinää. Talli oli täyttynyt saviharrastukseen liittyvistä tavaroista, remonttitarvikkeista, työkaluista, autonrenkaista, rakennuslevyistä, kirjoista, ovista, vanhasta ompelukoneesta, sohvasta ja kirpputoritavarasta.  Asiakkaani vapaaehtoistyö rahoitetaan osittain kirpputoritoiminnalla ja tavaralahjoituksia tulee runsaasti.  Kirpputorille lähtevät tavarat tulee lajitella, hinnoitella ja viedä  (itsepalvelu)kirpputorille, jossa pöytä tulee siistiä päivittäin. Tavoite oli saada autotallista siisti tila, jossa tavarat olisivat tukevasti laatikoissa ja helposti löydettävissä.

ennen3s    ennen4s

Ripeätahtisen asiakkaani oli alusta alkaen helppo tehdä päätöksiä, joten työ eteni joutuisasti. Hän kierrättää kaiken mahdollisen ja pian oli aurinkoinen pihamaa autotallin edessä täyttynyt eri paikkoihin kierrätykseen lähtevistä laatikoista.

Kurinalaisuutta vaatii jatkossakin saatujen kirpputoritavaroiden läpikäynti saman tien, jottei niiden määrä haukkaa liian suurta tilaa autotallista. Viikonlopun vuoksi emme saaneet vietyä kaikkea kierrätettävää päätepisteisiinsä, tämä jäi asiakkaan  arkena tehtäväksi. Osa tavaroista jäi odottamaan noutoa, mikä olikin toteutunut kun kyselin muutaman viikon kuluttua raivauksesta tilannetta. Tavaraa saatiin vähennettyä paljon. Lattiataso saatiin lähes tyhjäksi; tilasta tuli avara ja siisti. Kyllä kelpasi katsella.

jalkeen1s

jalkeen2s

jalkeen3s

jalkeen4s

Epäjärjestyksen aiheuttaa se, ettei tavaroille ole omaa paikkaa. Kun jokaisella tavaralla on oma paikkansa, se on helppo palauttaa käytön jälkeen paikalleen. Uuden toimintamallin omaksuminen ( = paikalleen palauttaminen) vaatii lukuisia toistoja, jotta tavasta muodostuu rutiini. Oman työpisteeni tavaroiden paikkaa muuttaessani muistan käteni hamunneen viikkoja entiseen suuntaan automaattisesti, kunnes aloin muistaa että se ”uusi kädenulottuvuus” olikin eri suunnassa.

Parisen viikkoa sitten alkaneessa ammattijärjestäjäkoulutuksessa kuulin uusia kuvauksia tästä työstä. Ammattijärjestäjä käärii hihat yhdessä asiakkaan kanssa ja laittaa tuulemaan. Hän auttaa asiakasta palauttamaan oman arvio- ja päättelykyvyn siitä minkälainen tavaramäärä on kohtuullinen. Hän on luopumisterapeutti ja henkilökohtainen coach, joka räätälöi asiakkaalle hänelle sopivat säilytysratkaisut ja antaa eväitä järjestyksen ylläpitämiseen. Kanssakulkija – sitä haluan olla. Asiakas avaa kotinsa ovet minulle. En tule tuomitsemaan, en arvostelemaan. Tulen auttamaan.

sari20